Varuskunnissa tehty kysely kertoo:

Myös miehet joutuvat kokemaan väkivaltaa parisuhteessaan

12.08.2008

”Tilastojen mukaan pahoinpitelyrikosten tekijöissä on aikaisempaa enemmän naisia, mutta edelleen pääosan pahoinpitelyistä tekevät miehet (87 %). Naisten miehille tekemässä väkivallassa ei kansallisen uhritutkimuksen mukaan tapahtunut suuria muutoksia vuodesta 1980 vuoteen 2003”, kertoo erikoissuunnittelija Minna Piispa oikeusministeriöstä.

Parisuhdeväkivallankin tekijänä on siis lähes aina mies ja uhrina nainen?

Ennakkokäsityksistä poikkeavaa tietoa tuotti Upinniemen ja Vekaranjärven varuskunnissa vuosina 2005–2006 toteutettu koulutus- ja tutkimushanke kyselytutkimuksineen.  Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Puolustusvoimien toteuttaman hankkeen tavoitteena oli lisätä varusmiesten tietoisuutta erityisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ehkäistä siten parisuhdeväkivaltaa.

Hankkeen rahoitti EU:n Daphne II -ohjelma, naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyohjelma. Sen toteutukseen osallistuivat Suomen lisäksi Italia, Kreikka, Norja, Ranska ja Saksa.

Nainenkin lyö

Hankkeen yhteydessä tehtiin kyselytutkimuksia koulutuksen vaikutusten arvioimiseksi. Suomessa eniten huomiota herätti kuitenkin tulos, jonka mukaan nuoret miehet joutuvat melko yleisesti parisuhdeväkivallan uhriksi.

”Noin joka kuudes (14–17 %) parisuhteessa ollut varusmies ilmoitti kumppanin lyöneen häntä”, kertoo hankkeen toteutuksesta Suomessa vastannut projektisuunnittelija Juuso Nieminen Etelä-Suomen lääninhallituksesta.

Asuinpaikalla ja perhetaustalla ei ollut yhteyttä väkivaltakokemuksiin, mutta väkivallan kohteeksi joutuminen oli sitä yleisempää, mitä alempi oli vastaajan koulutustaso.

Tulokset perustuvat 1 389 varusmiehen vastauksiin.

Paljon vai vähän?

Naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta on maassamme Niemisen mukaan melko vähän tietoa. Vertailukohteen löytäminen nyt saaduille tuloksille olikin vaikeaa.

1990-luvun lopulla väkivaltakokemuksia kysyttiin naisilta (Usko, toivo, hakkaus 1998). Kyselytulosten mukaan noin joka neljäs 18–24-vuotias vastaaja oli joutunut kokemaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan.

”Tietyllä varauksella voidaan sanoa, että varusmiehet olivat kokeneet parisuhteessaan fyysistä väkivaltaa harvemmin kuin ikäisensä naiset”, Juuso Nieminen vertaa, mutta muistuttaa, että muun muassa parisuhteen määritelmä, kysymysten muoto ja vastaajien ikäjakauma poikkesivat kyselyissä toisistaan.

Eräiden ulkomaisten tutkimusten mukaan ruumiilliseen väkivaltaan syyllistyvät yhtä usein sekä nuoret miehet että nuoret naiset, mutta poikkeamia molempiin suuntiin löytyy.

Tutkimus- ja koulutustarvetta on

Oman ongelmansa varusmieskyselyn tulosten tulkintaan tuo se, että vastaajat saivat itse harkita, mikä on väkivaltaa.

”Toinen voi tarkoittaa lyönnillä kämmenellä läpsäisyä ja toinen nyrkillä lyöntiä. Todennäköisesti vain jälkimmäisestä tehdään rikosilmoitus ja vain se siis näkyy tilastoissa”, kuvailee Nieminen sitä, kuinka kyselyistä ja tilastoista jää helposti pois monia väkivallan muotoja.

Kyselytuloksiin saattaa hänen mukaansa vaikuttaa myös se, ettei miesten välttämättä ole helppoa myöntää joutuneensa parisuhdeväkivallan uhriksi – jos ei naistenkaan.

”Puutteistaan huolimatta tuloksemme osoittavat mielestäni sen, että miehetkin joutuvat parisuhdeväkivallan uhreiksi. Asiaa olisi syytä tutkia tarkemmin ja tutkimuksessa olisi perusteltua lähteä parisuhteesta, toisin sanoen ottaa miehet ja naiset samaan tutkimukseen – ja samaan koulutusohjelmaan, mikäli koulutusta jatkossa järjestetään”, Juuso Nieminen tiivistää näkemyksensä.

Tasapuolinen tutkimus tulossa

Miksi naisten tekemän parisuhdeväkivallan yleisyyttä sitten on tutkittu Suomessa niin vähän?

”Yksi syy on varmasti siinä, että tilastojen mukaan pääosa väkivallasta on miesten tekemää ja yleensä vielä toisiin miehiin kohdistuvaa. Tutkimuksessa keskitytään useimmiten ilmiöön, joka on suurin sosiaalinen ongelma, eikä naisten tekemä väkivalta sitä mitä ilmeisimmin ole”, Minna Piispa sanoo.

Uutta tietoa antaa eurooppalainen rikosuhritutkimus, joka käynnistynee syksyn 2008 aikana. Tutkimuksessa ovat mukana sekä miehet että naiset, ja heiltä kysytään kaikkia väkivallan kokemuksia parisuhdeväkivalta mukaan lukien.

Piispan mielestä Suomessa olisi tärkeää tutkia myös nuoria ja heidän suhtautumistaan väkivaltaan. Näin voitaisiin löytää syitä naisten tekemien pahoinpitelyrikosten määrän lievään kasvuun 1980-luvulta nykypäiviin:

”Kasvun sanotaan johtuvan siitä, että väkivaltaan liittyvät asenteet ovat muuttuneet ja naisille on avautunut uusia roolimalleja ja -mahdollisuuksia sekä siitä, että naiset ja tytöt ovat yhä enemmän mukana julkisilla areenoilla mies- ja poikaporukoiden mukana, myös rikollisessa toiminnassa ja tappeluissa. Asenteiden muuttuminen puolestaan on voinut lisätä halua kertoa kokemuksista.”

Poliisille ilmoitetaan aikaisempaa enemmän väkivaltarikoksia, mikä voi osaltaan selittää kasvua, Minna Piispa toteaa.

Piispa esittää toivomuksen tasapuolisesta keskustelusta:

”Keskustelu naisten tekemästä väkivallasta lipsuu usein väkivallan ääripäähän: kauhistellaan henkirikoksia ja leimataan niiden tekijät jotenkin hulluiksi tai erityisen poikkeaviksi ja pahoiksi. Miesten tekemissä henkirikoksissa ei näin tehdä, vaan puhutaan alkoholisoituneista, syrjäytyneistä miehistä ja olosuhteiden uhreista.”

Teksti: Paula Böhling
Kuvat: Kuvatoimisto Rodeo