Kun professori puuta ihmetteli

09.10.2008

Haluatko elää pitkään ja terveenä? Ota oppia kuuselta ja muilta puilta.
Haluatko, että metsäteollisuus nousee uudelleen? Tutki, miten puu toimii.

Tieteellistä ihmettelyä

”Puut ovat ihmeellisiä”, sanoo professori Bjarne Holmbom.

Menossa on Suomen Akatemian tiedesessio Turun tiedemessuilla 3. lokakuuta. Tiedelavan yleisö kuuntelee tarkkaavaisena.



Suomen Akatemian tiedottaja Risto Alatarvas (vas.) kuuntelee professori Bjarne Holmbomin alustusta 

Ihmeellisintä on puun pitkäikäisyys. Puu seisoo paikoillaan kesät ja talvet. Se kestää tuulet ja tuiskut.

”Se kestää, vaikka sillä on monia vihollisia, viruksista kirahviin, ja ihmisiin, jotka toisinaan kohtelevat puita ilkeästi.”

Eivätkä puut voi purra eivätkä juosta karkuun. Silti ne elävät satoja ja tuhansia vuosia. Suomen vanhimmalla puulla, eräällä pohjoisen katajalla, on ikää tuhat vuotta. Maailmalta löytyy viiden tuhannen vuoden ikäisiä.

Pitää harjoittaa vuosikymmeniä tieteellistä tutkimusta, jotta voisi nähdä, miten suuri ihme niinkin arkipäiväinen ilmiö kuin puun pitkäikäisyys on.

Professori Holmbom on tutkinut puiden kemiaa 1970-luvulta asti. Nykyään hän johtaa Åbo Akademin puu- ja paperikemian laboratoriota. Laboratorio kuuluu Prosessikemian keskukseen, jonka Akatemia on valinnut yhdeksi tieteen huippuyksiköistä kuusivuotiskaudeksi 2006–2011.

Puu osaa kemiallisen puolustuksen

Miksi ihminen kaikella tekniikallaan ja lääketieteellään jää puusta surkeasti jälkeen ikäkilpailussa?

Puun salaisuus on hienostunut kemiallinen puolustus, jota tiede vasta alkaa hiukan ymmärtää. Jotain tiedetään jo, jos ei koko puusta, niin ainakin kuusen oksasta.

Melkein heti tiedesession jälkeen, 6. lokakuuta, professori Holmbom on Tukholmassa. Ruotsin kuningas ojentaa hänelle ja hänen työtoverilleen Christer Eckermanille Marcus Wallenberg – teknologiapalkinnon, jota sanotaan myös pikku-nobeliksi. Palkinto on myönnetty tekniikasta, jolla kuusen sisäoksat erotetaan selloluusaa valmistettaessa ja sitten oksista eristetään hydroksimatairesinoli- eli HMR-lignaania.    

HMR-lignaanin on kokeissa havaittu hidastavan hormonaalisten syöpien kehitystä. Aine saattaa ehkäistä myös sydän- ja verisuonitauteja. Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi vuonna 2006 HMR-lignaanin elintarvikelisäksi.  Kainuun kuusista erotetaan jo oksantyvien lignaania, joista jalostetaan Sveitsissä valmiita kapseleita. Tuote myydään Amerikkaan.

Eikö ole vähän hassua, että eurooppalainen elintarvikelisä on hyväksytty Atlantin toisella puolella, mutta ei vielä kotimantereella?

"HMR-lignaani ei ollut Euroopan Unionin Novel Foods -sääntöjen tulkinnan mukaan tarpeeksi ´luonnollinen´ ravintolisä", kertoo professori Holmbom. ”Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun viime vuonna löysimme rukiin ja vehnän leseistä samaa HMR-lignaania.”

Pitoisuus vain on liian pieni. Leseitä pitäisi syödä kilo päivässä, jotta saisi optimaalisen annoksen. Kun on osoittautunut, että olemme koko ajan hieman syöneet HMR-lignaania, hyväksymisen saaminen lienee helpompaa.

Puu on ihannetehdas

Tutkijat uskovat, että kuusen oksasta saadaan vielä paljon muutakin, kuten kosmetiikkaa, luonnollisia biosideja ja puunsuoja-aineita.

Oksa on vain pieni osa kuusta ja kuusi yksi monista puulajeista. Puu tarjoaa vielä monia löytöjä ja yllätyksiä.

”Puu on ihanteellinen tehdas”, sanoo professori Holmbom. ”Se elää vähällä ja tuottaa paljon, muun muassa happea hengitettäväksi.”

Puusta voidaan oppia tuottamaan muoveja, uusia nanomateriaaleja, kuituaineita elintarvikkeisiin ja paljon muuta.

”Voidaan tehdä paljon muutakin kuin lankkua ja paperia”, sanoo Holmbom. ”Tai biodieseliä. Se on vielä halpaa. On tärkeää, että löydämme arvokkaita tuotteita ja saamme enemmän arvoa ja rahaa ulos.”

Suomalaisten pitää olla ylpeitä metsistä

”Puukausi on tulossa takaisin”, ennakoi professori Holmbom. On ollut kivikautta, pronssikautta, öljykautta ja piikautta. Nyt puu tulee uudelleen, ei vähiten ekologisuutensa ansiosta.

”Metsäteollisuus on toistaiseksi ainoa ekologisesti kestävä teollisuudenala”, muistuttaa Holmbom. ”Kun puu kaadetaan, tilalle kasvaa uusi.”

Meillä suomalaisilla on teollisuuden uudistuessa eräs etu. Olemme säilyttäneet yhteyden metsään. Vaikka metsät kasvavat meillä hitaasti, niin Suomessa syntyy kahdeksantoista mottia puuta vuodessa henkeä kohti. Esimerkiksi Ruotsissa luku on vain kolmetoista kuutiometriä.

”Meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että olemme metsäkansaa”, sanoo professori Holmbom.

Teksti: Kalevi Rantanen
Kuvat: Juhana Tuomola, Marcus Wallenbergin säätiö ja Futureimagebank