Elämänkaaritutkimus osoitti alhaisen syntymäpainon riskit
20.08.2009
Pieni syntymäpaino lisää aikuisiän sairauksien riskiä. Näitä ovat erityisesti tyypin 2 diabetes, valtimonkovettumistauti ja verenpainetauti.
”Tutkimuksemme suurin opetus on, että tämä tunnistetaan riskitekijänä. Tulokset antavat mahdollisuuksia ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, joista sekä vanhemmat että terveydenhuoltojärjestelmä voivat huolehtia. Ehkäisykeinoja tulisi aina miettiä yksilöllisesti, jokaisen elämäntilanteen mukaan”, pohtii aihetta jo 15 vuotta tutkinut professori Johan Eriksson.
Tutkimustuloksia on myös huomioitu maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksissa. Alhainen, alle kahden ja puolen kilon syntymäpaino ei enää ole suomalainen ongelma lukuun ottamatta ennenaikaisesti syntyneitä. Sen sijaan se on suuri ongelma kehittyvissä maissa. Erikssonin mukaan yleisohjeiden antaminen on kuitenkin vaikeata, koska globaalisti päteviä neuvoja ei voi olla. Myöskään Suomen kaltaista neuvolajärjestelmää ei ole muualla, joten seurantakin on vaikeampaa.
Terveelliset elämäntavat pienentävät riskiä
Tutkimus lähti liikkeelle siitä, kun brittiläinen tutkija David Barker 1980-luvulla osoitti, että alhainen syntymäpaino on riskitekijä monelle aikuisiän sairaudelle. Suomalaisen tutkimuksen lähtökohtana oli jollakin tavoin määrittää riskiä, sillä eihän kaikki voi olla kiinni syntymäpainosta. Niinpä alettiin elämänkaaritutkimuksena kerätä tietoa vuosina 1934-1944 syntyneistä, joilta löytyivät sekä neuvolakortti että syntymäkertomus. Tutkittavia oli noin 15 000, joista yli 2 000:lle tehtiin myös kliiniset kokeet eli sokerirasituskoe, verenpainemittaus sekä kehon rasvaprosentin ja lihasmassan mittaus.
Suomalaiset tulokset osoittivat, että Barkerin hypoteesi oli oikea. Samalla kuitenkin pystyttiin osoittamaan, että alhaisen syntymäpainon aiheuttama riski pystytään sivuuttamaan terveellisillä elämäntavoilla.
”Pieni syntymäpaino on yksi riskitekijä muiden joukossa”, korostaa Eriksson mutta jatkaa: ”Se näyttää kuitenkin olevan aika merkittävä riskitekijä. Jos on syntynyt pienikokoisena ja ollut imeväisiässä pienikokoinen mutta sitten yhtäkkiä rupeaa lihomaan, joutuu aikuisena tekemään aika paljon kovaa työtä, jottei sairastuisi kansansairauksiin.”
Lievästikin ylipainoinen voi saada diabeteksen
Tuloksista on kirjoitettu tavallisissakin kansainvälisissä lehdissä kuten Timesissä ja Newsweekissä sekä Suomessa Tiede-lehdessä. Erikssonin omalle vastaanotollekin tulee tutkimuksesta lukeneita ihmisiä, jotka kertovat saaneensa diabeteksen, koska ovat syntyessään olleet pienikokoisia. He eivät välttämättä ole kovinkaan ylipainoisia. Omalääkäri on jopa saattanut ihmetellä, miten ihmeessä potilas on voinut sairastua diabetekseen lähes normaalipainosta huolimatta.
”Alhainen syntymäpaino yhdistettynä lieväänkin ylipainoon on liiallinen rasite elimistölle. Siksi pitää ottaa huomioon varhainen kasvu ja aikuisiän terveydentila ja miettiä, mikä olisi tämänhetkinen järkevin ennaltaehkäisymenetelmä. Ruokahalu saattaa jopa olla ohjelmoitu varhaislapsuudesta lähtien. Tämä voi osittain selittää, miksi toiset ihmiset lihovat helpommin kuin toiset. Tämähän on mysteeri, johon lääketieteellä ei vielä ole hyvää vastausta.”
Erikssonin tutkimus on antanut viitteitä myös siitä, että isokokoisena syntynyt ja lapsena isokokoinen kestää paremmin ylipainoa kuin laihana syntynyt. Sairastuvuuteen siis vaikuttaa se, milloin ja millä tavalla on saanut ylipainonsa. ”Ongelma syntyy, kun ensimmäiset 20 vuottaan laihana ollut alkaa yhtäkkiä lihota eikä elimistö pysy mukana. Kaikilla ylipainoisilla ei ole samaa riskiä.”
Erikssonin tutkimuksen mukaan diabetekseen sairastuneet ovat olleet selvästi pienempikokoisia syntymästään kaksivuotiaaksi saakka. Syntymälaihuus lisää riskin kaksin- tai kolminkertaiseksi. Tutkimusryhmä on tehnyt myös geneettisiä tutkimuksia ja havainnut, että pienenä syntyneet eivät sairastu, jos heillä on suojaavia perintötekijöitä. Sosiaalisilla tekijöilläkin on merkitystä.
Myös äidin terveydentila raskauden aikana on riski lapsen terveydelle. Verenpainetaudista kärsineiden äitien jälkeläisillä on suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Raskausdiabeteksen vaikutuksista Erikssonin tutkimuksessa ei ole tietoa, koska sairaus oli 30- ja 40-luvuilla lähes tuntematon. ”Äitien ei missään nimessä pidä potea syyllisyyttä ja pelkoa, koska tämä on vain yksi riskitekijä.”
Tutkimus jatkuu ikääntymistutkimuksena ja uusilla nuorten kohorteilla
Erikssonin tutkimusryhmä jatkaa jo 70-vuotiaiden koeryhmäläistensä tutkimista. Nyt seurataan sitä, miten varhainen kasvu ja kehitys vaikuttavat ikääntymiseen, muun muassa dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Myös uusia kohortteja eli tilastollisia tutkimusryhmiä on tulossa. Lastenneurologi Aulikki Lanon ryhmän keräämässä Arvo Ylppö -kohortissa on nyt 20-vuotiaita nuoria. Erikssonin ryhmä ja professori Katri Räikkösen ryhmä on mukana tutkimassa, pätevätkö samat varhaisen kasvun oletukset nuoremmissa ikäluokissa.
Eriksson on muun muassa Suomen Akatemian pitkäaikaisen rahoituksen turvin pystynyt tekemään tutkimusta ison ryhmän avullakanssa. Rahoitusta on saatu myös Britanniasta, koska siellä ei ole ollut mahdollisuutta yhtä laajoihin otoksiin.
Yhdessä psykologi Katri Räikkösen kanssa Erikssonilla on 20 hengen tutkimusryhmä. Yhteistyötä tehdään myös hypoteesin luoneen David Barkerin kanssa. Geenitutkimuksessa ovat mukana myös Leena Peltonen-Palotie, Aarno Palotie, Elisabeth Widén ja Leif Groop. Eriksson kiittelee ryhmäänsä, jonka ansioksi hän laskee tutkimuksen onnistumisen.
Tutkimus on Erikssonille kuitenkin vain osa työtä. Hän hoitaa varsin tuoretta ruotsinkielistä yleislääketieteen professuuria Helsingin yliopistossa. Yleislääketiede on kehittyvä tieteenala, ja Eriksson haluaa olla tässä kehityksessä mukana. Hän toteaa, että yliopisto antaa edelleen melko hyvät mahdollisuudet tehdä tutkimusta. Elämänkaaritutkimus on Erikssonin lempilapsi.
Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Kari Likonen