Vuosien seuranta lisännyt
skitsofrenian ymmärtämystä

01.04.2010

Runsaasti uutta tietoa skitsofreniasta on saatu Oulun yliopistossa tehdyssä laajassa seurantatutkimuksessa, jossa on seurattu vuonna 1966 syntyneen 12 000 henkilön elämänkaarta raskaudesta alkaen. Heistä 150 on sairastunut psykoosiin. Tärkeimpiä huomioita ovat olleet sairauden aiheuttamat älylliset ja aivomuutokset sekä alentunut toimintakyky. Myös ruumiillinen terveydentila on huono skitsofreniaa sairastavilla.

”Monet syövät roskaruokaa, koska he ovat eläkkeellä, joka ei ole suuri. He eivät jaksa käydä lenkillä tai liikkua muutenkaan. Terveyden ja normaalipainon ylläpitäminen on nykymaailmassa muutenkin haastavaa, niin mitä se on skitsofreniaan sairastuneelle?” pohtii psykiatrian professori Matti Isohanni, joka johtaa tutkimusta. Tutkimuksessa onkin seurattu myös fyysisen terveydentilan kehittymistä ja riskejä.

Skitsofreniapotilaita ei saa roikottaa epävarmuudessa

Samoin on seurattu työkykyä sekä tässä tutkimuksessa  että toisessa niin sanotussa PERFECT-tutkimuksessa.  Näissä tutkimuksissa on havaittu, että parhaiten selviytyvät ne, jotka pääsevät nopeasti eläkkeelle tilanteen tätä edellyttäessä. Heillä oli vähiten kuolleisuutta. Sen sijaan ne, joita roikotettiin määräaikaisilla eläkkeillä eli kuntoutustuella, kärsivät epämääräisestä tilanteesta ja heillä olikin hieman enemmän sairaalajaksoja ylikuolleisuutta.

”Skitsofreniapotilaita ei saa roikottaa, vaan työkyky on selvitettävä mahdollisimman nopeasti. Muutenkin työkyvyn ja psyykkisen terveydentilan kannalta hoidossa pitäisi olla määrätietoinen ote. Valitettavasti kuntien hoito-, kuntoutus- ja asumisjärjestelmät ovat hyvin epätasaisia. Nykyään etenkin pitkäaikaisen somaattisenkin sairauden hoito vaatii potilaalta määrätietoisuutta. Hänen pitää osata seikkailla tässä viidakossa. Psykiatriset potilaat ovat aika huonoja toimimaan tällaisessa epämääräisessä järjestelmässä”, harmittelee Isohanni.

Skitsofrenia vähentynyt

Isohannin tutkimuksen tutkittavat ovat viimeksi käyneet 43-vuotistutkimuksessa. Heidät tuodaan päiväksi Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, missä heille tehdään magneettikuvaus, tietokonepohjaisia tutkimuksia sekä henkilökohtaisia haastatteluja. Haastattelijoina käytetään kokeneiden tutkijoiden ohjaamia lääketieteen opiskelijoita, joista Isohanni toivoo mahdollisimman monen ryhtyvän myös tutkijanuralle, sillä alan tutkijoista on pulaa Oulussa.

Hankkeessa on todettu muun muassa ei-toivottujen raskauksien lisäävän sairastumisriskiä. Nämä ovat vähentyneet ehkäisyn paranemisen myötä. Vuonna 1966 ei-toivottuja raskauksia oli 13 prosenttia ja vuonna 1986 niitä oli enää prosentti. Isohanni on vakuuttunut, että tässä olisi yksi syy skitsofrenian vähentymiseen.

”Sitä olemme ihmetelleet, mikä ei-toivotuissa raskauksissa altistaa psykooseihin. Se ei nimittäin näytä olevan äidin mieliala. Suvussa on usein psykooseja, jos raskaus on ei-toivottu.”

Lapsen syntymäpaino on yksi riskitekijä. Normaalipainoisilla riski on luonnollisesti pienin, mutta sekä hyvin kookkailla että hyvin pienillä vauvoilla on lievästi suurentunut sairastumisriski. ”Luonto ei tykkää ääripäistä. Ne kertovat ongelmista”, toteaa Isohanni. Myös lapsen varhainen kehitys vaikuttaa riskiin. Myöhään kävelemään tai seisomaan oppivat lapset ovat hieman suuremmassa sairastumisriskissä. Isohanni kuitenkin rauhoittelee, että riski on todella pieni, sillä neljäsosa lapsista kehittyy hitaasti mutta vain pari prosenttia sairastuu skitsofreniaan.

Riskitekijöiden ehkäiseminen vielä arvoitus

Isohannin johtamassa hankkeessa ei ole lähdetty niin sanottuihin interventiotutkimuksiin, joissa seurattaisiin, miten hoito vaikuttaa sairauteen. Hän kertoo, että se haittaisi tällaista pitkäaikaisseurantaa. Toki kaikki tai ainakin suurin osa koehenkilöistä on hoidossa oman alueensa erikoissairaanhoidossa, joka kuitenkin vaihtelee runsaasti kunnittain. Vaikka skitsofreniaa on tutkittu jo vuosia, silti on vielä paljon selvitettävää:

”Ei ole kunnon tutkimusta siitä, voiko riskitekijöitä omaaville tehdä mitään. On pohdittu, pitäisikö motorisesti hitaasti kehittyviä lapsia jumpata ja treenata, mutta kun hidas kehitys on merkki riskistä, tuskin sairauden syy. Jotain interventioita tästä voitaisiin tehdä. Mietimme löytyisikö geeni- ja kuvantamistutkimuksen avulla paremmin ennustettavia asioita. ”

Pienen maan profiloiduttava erityisosaamiseen

Isohanni korostaa, että Oulun tutkimus on ainutlaatuista. Pienen maan pitää profiloitua ja kilpailla selkeästi tietyillä alueilla. Tutkimuksessa on tärkeätä myös kansainvälinen yhteistyö, jota tehdään muun muassa Cambridgen yliopiston kanssa. Myös geeni- ja kuvantamistutkimuksessa joudutaan yhdistämään aineistoja, jotta saadaan riittävän laajoja otoksia.

Tutkimukseen on sijoitettu yli kolme miljoonaa euroa. Suomen Akatemia rahoittaa siitä noin puolet, loput tulevat amerikkalaisilta säätiöiltä ja Sigrid Juseliuksen säätiöltä. Isohanni kertoo, että yliopistouudistus on hankaloittanut tutkimusta, koska yliopiston puolelta ei enää saada entisessä vähäisessäkään määrin resursseja. Tähän saakka suurin osa yliopiston viroissa olleista on voinut käyttää osan työajastaan tutkimukseen, myös Isohanni itse.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Kai Tirkkonen ja Futureimagebank