Masennuslääkkeistä löytyi kasvua aikaansaava tekijä

Masennuslääkkeiden vaikutus lienee toisenlainen kuin aikaisemmin on ajateltu. Masennuslääkkeet saavat aivoissa aikaan kasvua ja sitä kautta parantanevat masennusta. Professori Eero Castrén Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksesta on jo vuosia tehnyt työtä aivojen kasvutekijöiden parissa ja hänen tutkimusryhmänsä teki tämän havainnon.

”Mielenkiinto masennuslääkkeisiin lähti siitä, että niiden tiedettiin vaikuttavan ihmisiin hirveän hitaasti. Vieläkään ei kunnolla tiedetä, miksi vaikutuksen tuleminen kestää niin kauan, useita viikkoja. Minulla oli ajatus, että aivoissa ehkä tapahtuu fyysistä kasvua, joka vie aikaa. Lähdimme tästä liikkeelle. Kokeilimme  masennuslääkkeiden vaikutuksia rottien näköaivokuoreen, koska näköaivokuoren kehityksellistä muovautuvuutta on tutkittu paljon. Teimme yhteistyötä italialaisen Lamberto Maffein kanssa, koska hän on merkittävä jyrsijöiden näköjärjestelmän tutkija. Kun tuloksia alkoi tulla ja ne olivat hämmästyttäviä, paljon selvempiä kuin osasin odottaakaan. ”

Aivan kuin lapsen heikomman silmän näkökyky paranee paremman silmän ollessa peitossa niin myös masennuslääke vaikuttaa aivoja rakentavasti.

Masennuslääke parantaa myös näkökykyä

Samalla löytyi sivujuonne masennuslääke fluoksetiinin käytölle. Tutkimuksissa huomattiin, että aine voi edistää toisen silmän heikkonäköisyyden paranemista. Pääosin Maffein tutkimusryhmän  tekemät kokeet osoittivat, että fluoksetiinin käyttö avasi lapsuusaikaisen muovautuvuuden uudestaan. Aikuisilla rotilla näkökyky aikuisiälle asti peitettyinä olleissa silmissä alkoi parantua, kun fluoksetiinilääkitykseen yhdistettiin paremman silmän peittäminen. Lopulta
näkökyky parani terveen silmän näkökykyä vastaavaksi.

Fluoksetiinilääkitys yhdessä paremman silmän peittämisen kanssa paransi rottien huonomman silmän näkökykyä aikuisena, joten ihmisten kohdalla saattaisi tapahtua samoin, arvioi Castrén. Siksi hän onkin toiveikas sen suhteen, että masennuslääkkeitä voitaisiin käyttää hyväksi myös muissa sairauksissa kuin masennuksessa.

Masennuslääkkeiden toimintamekanismien tuntemisen kannalta on keskeistä, että fluoksetiini paransi heikomman silmän näköä vain, jos parempi silmä oli peitettynä. Se osoittaa, että masennuslääke tarjoaa mahdollisuuden järjestää aivokuoren yhteyksiä uudestaan. Rinnalle tarvitaan kuitenkin ympäristön korjaavia virikkeitä, jotta toivotut yhteydet vahvistuisivat. Näin siis masennuksen hoidonkin pitää perustua sekä lääkehoitoon että terapiaan, arvioi Castrén.

Tutkimuksessa havaittiin, että rotta tarvitsi myös virikkeitä, jotta masennuslääkkeellä oli vaikutusta. Sama on tietenkin myös ihmisen kohdalla: kuntoutus on yhtä tarpeellista kuin lääkitys

Kyse ei ole puutteesta vaan muovautumisvirheestä

Castrén on vakuuttunut siitä, että masennuslääkkeiden vaikutus on tähän saakka ymmärretty väärin, kun niihin on suhtauduttu kuin vitamiineihin, jotka vain korjaavat serotoniinin puutetta aivoissa. Tästä ei hänen mukaansa ole kyse, vaan hermoverkko on jossain vaiheessa vioittunut niin, että se altistaa masennukselle. Masennuslääkkeet yhdessä terapian kanssa muovaavat hermoverkkoa jälleen normaaliin suuntaan ja vaikuttavat näin parantavasti. On myös mahdollista, että puutteellisesti kehittyneet tai toimivat hermosoluyhteydet jollakin muulla aivokuoren alueella altistavat masennukselle. Masennuslääkkeen suoma uudelleenjärjestäytyminen voi näin antaa mahdollisuuden korjata aivokuoren toimintaa laajemmillakin alueilla.

Castrén korostaa, että masennuslääke tuskin toimii yksinään vaan vaatii rinnalleen ympäristön virikkeitä, kuten sosiaalista vuorovaikutusta, kuntoutusta tai terapiaa. Terapian ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa yksilöllistä psykoterapiaa kaikille, vaan ne ihmiset, joilla ihmissuhteet ovat kunnossa, voivat löytää avun omista sosiaalisista verkostoistaan. Myös liikunta on tärkeätä, varsinkin ryhmässä. Mutta ne, joilta sosiaalinen verkosto puuttuu, tarvitsevat yleensä myös ammattiapua. Myös vertaistuki voisi olla hyvä hoitomuoto.

Castrén pelkää, että nykyisen resurssipulan aiheuttamat terapiajonot voivat viedä tehon masennuslääkkeen ja terapian yhteisvaikutukselta. Hän uskoo, että molemmat kannattaisi aloittaa heti, jotta vaikutus olisi mahdollisimman tehokas.

Jatkotutkimusta tarvitaan

Castrén toivoo, että joku psykiatrian tutkija löytäisi tästä jatkotutkimussaran. Hän muistuttaa, ettei itse ole masennustutkija eikä siksi halua tulla. Siksi tarvittaisiin joku psykiatri tekemään kliinisiä kokeita aineen vaikutuksista ihmisillä. Toisaalta hän uskoo, että jos hänen oma näkemyksensä hyväksyttäisiin masennuksen hoidossa, myös resurssit saataisiin tehokkaampaan käyttöön.

”Tästä olisi hyötyä myös yhteiskunnan kannalta, jos ihmiset jotka ovat sairauslomalla tai ennenaikaisella eläkkeellä, saadaan takaisin töihin. Sehän olisi hurjaa säästöä. Masennus on tyypillisesti nuorten sairaus, ja moni invalidisoituu hyvinkin varhain. Arkipäivän masennuksen hoito ei ole mitään voittokulkua vaan kovaa työtä ja vaikeita tapauksia. ”

Toisaalta Castrén toivoo myös, että lääketeollisuus innostuisi näköpuolesta ja järjestäisi siitä kliiniset kokeet, jotta masennuslääkkeet saataisiin myös näköä parantavaan käyttöön. Hän kertoo käyneensä useissa lääkeyrityksissä kertomassa tuloksista, mutta niissä ei ole juuri innostuttu. Niinpä hän on muutamien muiden tutkijoiden kanssa perustanut oman yrityksen, joka parhaillaan valmistelee kliinisen kokeen tekemistä.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Eero Castrén ja Pixmac