”Ymmärrän enemmän kuin en ymmärtäisi”
Maahanmuuttajataustaisten koululaisten suomen taidot testissä

02.09.2008

Tuhannet Suomen koululaiset puhuvat äidinkielenään tai ensimmäisenä kielenään venäjää, viroa, somalia tai muita maahanmuuttajien kieliä. Suomi on heille toinen, kolmas tai jopa neljäs kieli.

Millainen on näiden nuorten suomen kielen taso peruskoulun kuudennella luokalla?

Asiaa on selvittänyt filosofian tohtori Mia Halonen, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa työskentelevä Jyväskylän yliopiston tutkija.

Hän testasi ja haastatteli neljässä helsinkiläisessä alakoulussa kaikki kuudesluokkalaiset, joiden ensikieli oli muu kuin suomi, ruotsi tai jokin Suomen virallisista vähemmistökielistä. Vertailun vuoksi mukaan otettiin myös muutamia suomenkielisiä oppilaita.

Arviointivälineenä tutkija käytti Opetushallituksen ”Kielellisen kehityksen diagnosoivaa tehtäväsarjaa”, Kike-testiä.

Monenlaista osaamista

”Ymmärrän enemmän kuin en ymmärtäisi”, kuvailee suomen osaamistaan maassamme muutaman vuoden asunut kurdinkielinen tyttö.

Hän, kuten muutkin tutkimukseen osallistuneet nuoret, puhuu suomea selvästi paremmin kuin kirjoittaa. Monilla kauan maassamme olleilla puhekieli on jopa samaa tasoa kuin äidinkieleltään suomenkielisillä.

”Kokonaisuudessaan muunkieliset suoriutuivat luetun ymmärtämistä, kuullun ymmärtämistä, kirjoittamista, puhumista, kielitietoa ja sanastoa mittaavista Kike-tehtävistä noin 20 prosenttiyksikköä suomenkielisiä huonommin – siitä huolimatta, että useimmat heistä ovat syntyneet Suomessa. Kuuntelutehtävissä ero oli kuitenkin vain kuusi prosenttiyksikköä”, selostaa Mia Halonen tuloksia.

Muista poiketen venäjänkieliset onnistuivat selvästi parhaiten kirjoitustehtävissä, kun taas somalinkieliset olivat erittäin hyviä kuuntelussa.

Tutkijaa kiinnostaa, ovatko erojen taustalla kulttuuriset tekijät: ”Somalinkielisten kuuntelutaito saattaa liittyä heidän vahvaan suullisen kulttuurin perinteeseensä. Venäjällä taas arvostetaan kirjallisuutta ja kirjallisia taitoja, mikä voi osaltaan selittää venäläistaustaisten oppilaiden menestymisen kirjoitustehtävissä.”

Tukea käytännön opetustyöhön

Kuinka tutkimustulokset sitten hyödyttävät opetustyötä?

”Mitä enemmän tiedetään äidinkielen vaikutuksesta suomen oppimiseen, sitä paremmin opettajat voivat eriyttää opetusta tai painottaa asioita kieliryhmittäin”, Mia Halonen sanoo esimerkkinä.

Kieliryhmien erot suomen kielen osaamisessa ja oppimisessa eivät kuitenkaan ole olleet opettajille uusi tieto, vaan ”kouluissa on kaiken aikaa tehty viisaita ratkaisuja siinä, mitä kenellekin opetetaan”. Tutkimus on pikemminkin vahvistanut kokemuksen myötä kertynyttä tietämystä.

Tärkeä asia tutkijan mukaan on se, että Kike-testin tulokset ja opettajien antamat arvosanat vastaavat toisiaan hyvin. ”Se kertoo sekä testin että kouluarvostelun onnistuneisuudesta.”

Tutkijoiden ja opettajien vuorovaikutus tärkeää

Tulokset herättävät myös huolta, ovathan maahanmuuttajataustaisten nuorten suomen taidot selvästi huonommat kuin suomenkielisten.

Testiin ja haastatteluihin osallistui yhteensä 61 kuudesluokkalaista, heidän joukossaan 15 somalinkielistä, 11 venäjänkielistä ja 8 vironkielistä. Kaikki somalinkieliset ja useimmat venäjänkieliset olivat syntyneet Suomessa, mutta monet vironkieliset olivat olleet maassa vain muutaman kuukauden. Kuvan nuoret eivät liity tutkimukseen.

”Mikäli nuoren kielitaito ei ole peruskoulusta päästyä riittävän hyvä, hänen tiensä niin ammatillisiin opintoihin kuin lukioonkin saattaa katketa. Se voi puolestaan olla alku syrjäytymiskehitykselle”, Mia Halonen pelkää.

Huomiota tulisi hänen mukaansa kiinnittää nimenomaan alakoulussa saavutettavaan osaamiseen, sillä yläkoulussa kieli kehittyy Opetushallituksen tutkimusten mukaan enää hyvin vähän.

”Tilanteen parantamiseksi on tärkeää tiivistää tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutusta. Jos tutkimusta tehdään irrallaan koulutyöstä, tulosten soveltaminen käytäntöön voi olla vaikeaa. Olisi tärkeää, että koulut olisivat joskus konkreettisesti saamapuolella, hyötymässä tutkimuksesta.”

Kieli ja identiteetti

Kielten, murteiden ja tyylilajien hallinta tarjoaa monenlaisia keinoja myös identiteetin rakentamiseen, ja tämä näkyy tutkimusaineistosta.

”Esimerkiksi kirjoittaessaan kirjeitä ystävilleen nuoret käyttivät puhekieltä samaan tapaan kuin chateissa ja tekstiviesteissä. Kun he kirjoittivat rehtorille, he osasivat vaihtaa tyylilajia. He olivat tässä hyvin taitavia.”

Kieltä vaihdellaan myös ympäristön mukaan. Koulussa maahanmuuttajataustaiset nuoret käyttävät yleensä pelkästään suomea: puhuttua kieltä, kirjoitettua kieltä, slangia ja hieman jopa murteita. Vapaa-ajalla he puhuvat useita eri kieliä; äidinkieltään, suomea ja muita kieliä eri muodoissa tai sekoituksena.

Näihin asioihin Mia Halonen perehtyy tarkemmin tulevan syksyn aikana. Meneillään on myös jatkorahoituksen hankinta; laajassa ja monipuolisessa aineistossa nimittäin olisi tutkittavaa vielä pitkään sen jälkeen, kun Suomen Akatemian rahoitus kuluvan vuoden lopussa päättyy.

Teksti: Paula Böhling