Historian tutkija tuntee poliittiset paineet

27.10.2008

Historian tutkimus on kovien poliittisten paineiden puristuksessa. Tämä näkyy myös Suomessa, missä "vääränlaiset" tosiasiat etenkin sodanaikaisista tapahtumista ovat vaikeasti nieltävissä. Historian tutkijoiden mediataidot ovat kovan haasteen edessä, viihde ja hyvät tarinat rakentavat helposti yleisön historiakäsitystä tehokkaammin kuin tosiasiat.

Professori Seppo Hentilä on toiminut Suomen Akatemian rahoituksella vuoden verran vierailevana tutkijana Berliinin Humboldt-yliopistossa. Hän on tutkimuksissaan perehtynyt muun muassa kylmän sodan vaikutukseen Suomen ja jaetun Saksan välisiin suhteisiin.

Suomettumisen ajan tutkimus on edelleen varsin tulenarkaa aluetta. Hentilällä onkin tiukkaa tuntumaa siihen, kuinka vahvasti poliittiset suhdanteet ja nykypäivän tarpeet pyrkivät vaikuttamaan historian tutkimukseen.  

Hentilä on saanut Akatemian tutkimusrahoitusta eri vaiheissa vuodesta 1990 alkaen. Tutkimusten tulokset on tuotu julkiseen keskusteluun.

Hentilä toteaa historian olevan pääsemättömissä politiikasta. Itse asiassa nykyinen historiantutkimus on alkujaan syntynyt 1700 ja 1800 -lukujen vaihteessa tarpeesta perustella kansakuntaa ja kansallisvaltiota.

”Vaikka tutkimus pyrkii nykyisin pitäytymään mahdollisimman pitkälti tosiasioihin ja toimimaan lähdekriittisesti, historian tutkimustuloksia käytetään kaikkialla palvelemaan nykyhetken poliittisia tarpeita”, hän sanoo. 

"Tutkijoiden toimintaedellytykset ovat toki erilaisia demokratioissa ja totalitaarisissa valtioissa. Tarve oikeuttaa ja perustella nykyisiä projekteja historian avulla on kuitenkin molemmille yhteinen."

”Diktatuurien taipumus sepitellä ideologioihinsa sopivaa historiaa on yleisesti tunnettu. Historia ja nykyisyys sulautuvat tällaisessa ympäristössä yhteiseksi tarinaksi, jonka horjuttaminen on tietysti kiellettyä.”

"Myös demokratiat voivat vajota tilaan, missä yhteisen tarinan vaaliminen kasvaa hysteriaksi", hän toteaa.
 
"Hyvä esimerkki tällaisesta on 1950 -luvun USA, josta muun muassa Charlie Chaplinin oli paettava kommunismiepäilyjen takia."

Erinomainen mittari yhteisön mielenterveyden arviointiin on Hentilän mukaan se, kuinka suuri valmius yhteisöllä on sietää ja kohdata itselleen kiusallisia ja kipeitäkin  historiallisia tosiasioita.

Suomi ja sota

Suomelle on Hentilän mukaan vaikea antaa täysin puhtaita papereita tässä suhteessa. Suomalaista historiatietoisuutta leimaa hänen mukaansa erittäin vahvasti toinen maailmansota, jonka tulkinnasta on laaja konsensus. Suomen katsotaan selvinneen äärimmäisen vaikeista ajoista moraalisesti puhtain paperein.

"Sodanaikaisia tapahtumia ajatellen Suomessa on vahva tilaus todellisuutta kauniimmalle kertomukselle menneisyydestä."
 
Hentilän mukaan sodanaikaisiin tapahtumiin liittyvä tutkimus oli jäissä yya -kauden vuosikymmenet. Viime vuosina haamut ovat kuitenkin alkaneet nousta haudoistaan. Esimerkki tällaisesta oli suomalaisten ja saksalaisten viranomaisten kuviteltua aktiivisempi yhteistyö venäläisten sotavankien joukossa olleiden juutalaisten ja kommunistien tuhoamisessa.
 
"Tieto on tehnyt kipeää. Monen on vaikea hyväksyä, että myös me olemme syyllistyneet tällaiseen."
 
Päivänvalo on silti terveellistä koska viralliset koneistot voivat syyllistyä rikollisiin hankkeisiin myös tänä päivänä. Hentilä toteaakin, että esimerkiksi presidentti Bushin hallinnon toimissa voi olla tutkittavaa tuleville tutkijapolville.

Lunastus ja kiittämättömyys

Tutkijan mukaan toisen maailmansodan paino lepää massiivisena myös venäläisen historiakäsityksen yllä. Venäjällä vallitsee laaja kansallinen konsensus, jossa "suuri isänmaallinen sota" nähdään lunastuskertomuksena. Tässä kertomuksessa Venäjä pelasti määrättömien kärsimystensä hinnalla myös muun maailman fasismilta.

Myös Virossa historiantutkijoiden tuloksia on pidetty vääristelyinä.

Esimerkiksi Baltiassa Neuvostoliiton toimia ei nähdä aivan samassa valossa. Olennainen osa Viron ja Venäjän välistä konfliktia on kahden täysin erilaisen historian törmääminen toisiinsa. "Valtaosa venäläisistä pitää virolaista näkemystä neuvostoarmeijasta miehittäjänä aidosti käsittämättömänä kiittämättömyytenä", Hentilä sanoo.

Hentilä kertoo havainneensa venäläisen historiantulkinnan lähenevän yhä enemmän neuvostoversiota sota-ajasta.  Tämä näkyy hänen mukaansa oppikirjoissa.

"1990-luvun alusta on palattu neuvostoaikojen kertomukseen, missä muun muassa talvisota oli länsivaltioiden provosoima Suomen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan."

Hentilän mukaan myös Virolla on kovia paineita oikeanlaisen historian vaalimiseen. "Tämä näkyi valtavassa kohussa, minkä virolaisen Magnus Ilmijärven tutkimukset  herättivät."

Ilmijärv paljasti Virossa kansallissankarina kunnioitetun presidentti Konstantin Pätsin yhteyksiä KGB:n kanssa. Monet virolaiset pitivät esiin tulleita tuloksia vääristelynä.

Viihde historiakäsityksen määrittelijäksi
 
Hentilä painottaa tiedon avoimuuden olevan on lähes ainoa keino, jonka avulla voidaan välttää historian tutkimuksen vajoaminen politikoinnin rengiksi. Mitä avoimemmin ja julkisemmin tosiasiat ovat tarkistettavissa, sitä varmemmalla pohjalla kuvan rakentaminen menneisyydestä etenee. 

Tätä kautta historiantutkimuksesta saadut tulokset vaikuttavat. Seppo Hentilä on saanut Suomen Akatemialta useasti tutkimusrahoitusta vuodesta 1990-alkaen.

Hentilän mukaan tärkeää myös on, että tutkijat itse ymmärtävät rajansa ja roolinsa. "Tutkijan pitäisi malttaa olla ryhtymättä tuomariksi tai omatekoiseksi asiantuntijaksi."

Historian tutkijoilla on samalla haastetta työnsä tulosten kertomisessa yleisölle, mikä on yksi tieteen tekijöiden velvollisuuksista.

Mediataidot ovat kovilla, koska yleisön historiakäsitykseen vaikuttavat vahvasti myös kirjallisuus, elokuvat, internet ja media ylipäätään. Hyvin helposti käy niin, että yleistä historiakäsitystä rakentavat tehokkaimmin kertomukset, jotka eivät edes väitä olevansa mitään muuta kuin viihdettä.

"Meidän tutkijoiden velvollisuus on esitellä töittemme tuloksia tavalla, joka kykenee kilpailemaan avoimessa mediassa suuren yleisön huomiosta. Tämä ei ole aivan helppoa." 

Hentilä osallistui syyskuun lopussa suomalais-virolaiseen historiantutkimuksen seminaariin, jonka järjestivät Suomen Akatemia, Kansallisarkisto ja Viron tiedesäätiö.  Hän pohti omassa puheenvuorossaan kylmän sodan vaikutusta Neuvostoliiton ja Suomen välisiin suhteisiin. ”Venäjän hallituksen tiukan arkistopolitiikan takia Moskovan arkistot ovat keskeisiltä osiltaan yhä lukkojen takana. Tämä vaikuttaa suomettumiskeskustelussa kuin tikittävä aikapommi. Siihen saakka, kunnes se joskus laukeaa, keskuudessamme elää lukuisia entisiä KGB:n agentteja, jotka ovat siitä vielä itse onnellisen tietämättömiä”, hän vakuutti.

Teksti: Heikki Jaakkola