Tutkija voi toimia välittäjänä luonnonsuojelussa

26.02.2010

Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkijat ovat onnistuneet saamaan hyvinkin erimieliset osapuolet samaan pöytään keskustelemaan, kuinka liito-orava suojeltaisiin parhaiten Tampereen kaupunkiseudulla. Tavoitteena on saada suojelu sopeutettua muutoksiin, joita ovat niin luontotyyppien omat luontaiset muutokset kuin ihmisen aiheuttamat muutokset esimerkiksi maankäytön suunnittelun avulla.

”Näin voidaan luoda uutta elinympäristöä suunnitelmallisesti osana kaupunkiseudun muutosta”, kertoo hanketta johtava ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila. Hän kertoo, että alussa menee muutama vuosi saada eri toimijat luottamaan toisiinsa ja kokoontumaan yhdessä. Tässä tutkijat toimivat välittäjinä.

Liito-oravan kohdalla on kyse perusinventoinnista, missä orava oleilee ja kuinka paljon sitä on Tampereen seudulla. On käynyt ilmi, että liito-orava on varsin yleinen laji eikä ole niin vaatelias elinympäristönsä suhteen kuin on oletettu. Se voi asustaa jopa pihapiirissä, jos lähellä on sopivaa metsää, joka on kuusivaltaista mutta jossa on myös haapaa ja leppää, joiden silmuja orava käyttää talviravinnokseen. Se pesii tikan koloissa ja käyttää myös tavallisen oravan risupallopesiä.

”Luonnonsuojeluhan on toimintaa, jonka tavoitteena on muuttaa vallitsevaa tilannetta. Jos joku laji on uhanalainen, sitä koetetaan suojella niin, että se ei enää olisi uhanalainen. Silloin suojelukäytäntöä pitää muuttaa jollain tavoin. Tässä tutkimuksessa on kyse siitä, että suojelussa otetaan ympäristön muutos laajemmin huomioon kuin vain jäädyttämällä alue nykyiselleen ja suojelemalla lajia täsmälleen niillä paikoilla, missä sitä tällä hetkellä esiintyy.”

Luonnonsuojelu kytkettävä maankäytön muutoksiin

Yrjö Hailan mielestä luonnonsuojelu pitäisi kytkeä maankäytön muutoksiin. Hän muistuttaa, että ihmisen tekemät muutokset eivät aina ole kielteisiä vaan ne voivat luoda monille lajeille suotuisia ympäristöjä. Yhdyskuntatieteen laitoksella on tekeillä väitöskirja, jossa selvitetään, miten luonto voi olla lähiösuunnittelussa myös voimavara eikä pelkkä suojelukohde. Lähin esimerkki on Vuoreksen kaupunginosa Tampereen ja Lempäälän rajalla. Aluetta suunnitellaan ja toteutetaan ainutlaatuisella, huipputeknologian ja luonnonläheisyyden yhdistävällä tavalla. Alue näyttää uuden asumisen mallia koko Euroopassa. Sen vertailukohtana on lähellä oleva Hervanta, jossa on toisaalta massiivisia 70-luvulla rakennettuja kerrostaloja korkeilla kallioilla, toisaalta arvostettu metsäalue aivan lähellä.

Tampereella on vastikään tehty maankäyttösuunnitelma, jonka osana on myös liito-oravan suojelusuunnitelma. Koska suojelusäädökset ovat tiukkoja, on vielä pohdittavana, miten eri eturyhmien näkökannat voidaan sovittaa yhteen. Eturyhmiä ovat niin kaupunki, ympäristökeskus kuin myös suojelu- ja metsäjärjestöt sekä paikalliset asukkaat.

”Koetamme löytää tavan, jolla yksittäiset ristiriidat pystytään kytkemään laajempaan yhteyteen niin, että saadaan aikaan tukeva alueellinen suojelusuunnitelma, jonka avulla turvataan liito-oravien elinympäristö, vaikka osaan aluetta rakennettaisiinkin. Muille alueille voi syntyä uutta oraville suotuisaa ympäristöä. Kutsumme tätä dynaamiseksi luonnonsuojeluksi: koska luonto muuttuu joka tapauksessa, luonnonsuojeluun voitaisiin suhtautua joustavammin.”

Liito-orava voi asustaa näin lähellä kerrostaloja. Pesä on edustalla olevassa haavassa.

Verkkopalvelun avulla esisuunniteltiin uutta lähiötä

Hailan tutkimusryhmä on ollut mukana myös verkkopalvelussa, jonka avulla Tampere on tehnyt kehityssuunnitelmia. Internetiin ja paikkatietojärjestelmään perustuva palvelu on mahdollistanut uudentyyppisen osallistumisen, kun  Nurmi-Sorilan lähiöalueen esisuunnitteluvaiheessa tehdään kehityskuvaa alueesta. Internetiin otettiin ilmasta 30 viistokuvaa keskeisistä alueista. Kuka tahansa saattoi  liittää kuviin merkintöjä siitä, oliko kyseessä positiivinen luontokohde tai ongelmakohde, jolle pitäisi tehdä jotakin. Kun joku esitti jonkin kommentin, keskustelu saattoi jatkua.

Keskustelut ovat jääneet sekä kaupungin suunnittelijalle että yliopiston tutkijalle aineistoksi. Hankkeessa on ollut mukana yksi väitöskirjantekijä. Vaikka hanke päättyikin pari vuotta sitten, sitä hyödynnetään edelleen tieteellisissä artikkeleissa ja kaupungin kaavasuunnittelussa.

Ihmiset ottivat kantaa arvokkaiden luontokohteiden puolesta ja ongelmiksi taas koettiin esimerkiksi metsänhakkuut tai liikennesuunnittelu. Nurmi-Sorilan alue on vanhaa pohjoishämäläistä maaseutukulttuurimaisemaa.

Uusi silta estettiin osallistuvalla tutkimuksella

Hailan ryhmä on ollut mukana myös kaupungin liikenneosayleiskaavan suunnittelussa. Siinä yksi osa oli Manse-foorumi, tiedotusopin laitoksen vetämä hanke. Sitä kautta kansalaisliike sai estettyä Koskenniskan sillan rakentamisen Tammerkosken yli. Silta olisi tärvellyt käsityöläisalueen Mältinrannassa. Tutkimuksen rooli oli lisätä asioiden julkisuutta ja auttaa keskustelun kohdistamista sisältöihin.

Eri hankkeissa eri eturyhmät ovat kokoontuneet lähinnä työpajoissa, joita Haila kutsuu dialogisiksi työpajoiksi. Niissä on keskusteltu lähinnä siitä, millaisia mahdollisuuksia on välttää konflikti tietyissä kuvitteellisissa tilanteissa. Niiden tavoitteena on luoda ilmapiiriä ja avata yhteyksiä. Kaikki työpajat äänitetään raportointia varten. Esimerkiksi viimeisessä ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirjassa on yhteenvetoraportti liito-oravan suojelusta.

Haila oli pitkään haaveillut mahdollisuudesta tehdä tällaista tutkimusta. Ajatus virisi jo 80-luvulla Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella, kun tehtiin metsien monimuotoisuuteen liittyviä tutkimuksia. Silloin se ei kuitenkaan oikein lähtenyt käyntiin. Tampereella sopivan tutkimusryhmän muotoutuminen vei aikansa.

”Olen ollut erityisen innostunut tästä liito-oravahankkeesta siksi, koska se voi toimia mallina muullekin luonnonsuojelulle. Periaatteessa luonnonsuojelu laajenee luonnon monimuotoisuuteen eikä kukaan  oikein tiedä, mitä se on. Silloin mukaan tulee yhteisen neuvottelun ja harkinnan ulottuvuus. Asioita ei voi ratkaista mustavalkoisesti, mikä tarkoittaa että joko suojellaan tai ei suojella mitään. Liito-orava on hyvä symboli sille.”

Hailalla on ollut hankkeilleen jatkuvasti Suomen Akatemian rahoitus. Myös maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut tutkimusta.  

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Ari Jokinen, Marko Schrader ja Leena Vähäkylä