Voi mitä luksusta!

24.08.2010

“Luksus on monitahoinen ilmiö. On vanhaa, konventionaalista ja uutta luksusta. Tutkimustamme varten meidän täytyi rajata, mitä me tutkimme. Päätimme keskittyä uuteen luksukseen”, kertoo Lapin yliopiston muotoilun tutkimuksen professori Minna Uotila.

Taiteiden tiedekunnassa tutkitaan kattavasti aihetta, jota on aiemmin tutkittu lähinnä kaupallisesta näkökulmasta.

”Luksuksesta voitaisiin luoda laatumittareita, joilla on oma paikkansa, mutta me tutkimme nyt laadun kokemista subjektiivisena ilmiönä. Tuotamme tietoa, jota eri toimialat pystyvät jakamaan ja hyödyntämään. Esimerkiksi Lapin matkailun parissa toimivien yritysten on helpompi verkostoitua ja viedä palveluitaan tarvittavaan suuntaan hankkeessa viritetyn suunnittelijoiden, tuottajien ja kuluttajien välisen yhteistyön ansiosta”, kertoo Uotila.

Aika ja vaiva ovat ylellisyyttä

Väitöskirjaansa Suomen Akatemian Kestävät tuotteet ja tuotanto -tutkimusohjelman parissa tekevä Piia Rytilahti kertoo tarkastelevansa erilaisia intressiryhmiä ja yhteisöjä, joissa luksuksen, design-tuotteiden ja -palveluiden käyttäminen lähtee liikkeelle elämäntyylistä ja yhteisön arvoista.

”Myös eettisyys, ekologisuus ja kestävyys kuuluvat luksuksen piiriin. Luksuksen ei tarvitse olla jotain kimaltelevaa ja kallista, vaikka toki se on sitäkin”, Rytilahti mainitsee.

Hermès:n käsilaukun voidaan katsoa edustavan vanhaa luksusta, kampaajalla tai hierojalla käynti on puolestaan konventionaalista luksusta, joka voi osittain olla välttämättömyyttä, mutta kyseisiä palveluja käytetään myös rentoutumisen ja nautinnon välineinä.

”Uusi luksus on jotain ei päälle liimattua. Se on jotain, johon ollaan valmiita panostamaan resursseja ja kuluttamaan aikaa. Luksusta on, kun saa paneutua hankkiakseen parhaimmat ja teknisesti sopivimmat välineet harrastukselleen ja käyttää juustoihin, viineihin, metsästykseen, golfaamiseen tai kiipeilyyn runsaasti vapaa-aikaa. Luksusta on jakaa tietoja, taitoja ja kokemuksia muiden samanhenkisten ihmisten kanssa”, Rytilahti kuvailee.

Uotila pitää Rytilahden tutkimusta myös mielenkiintoisena ajankuvana.

”Me päädyimme tutkimaan länsimaista luksusta. Uuden sukupolven ylellisyys on jotain muuta kuin timantteja. Toki perinteinen luksus ei ole hävinnyt mihinkään. Tällä hetkellä se vain elää voimakkaampana jossakin muualla kuin Suomessa”, Uotila sanoo.

Ilmiötutkimusta syvemmälle

Kun Uotila vuosina 2002-2003 suunnitteli luksuksen tutkimista, ei hän voinut kuvitella tutkimuksen kantavan näin pitkälle.

”Ajattelin tekeväni ilmiötutkimusta, mutta toisin kävi. Luulen, että luksuksessa on paljon tutkittavaa ja popularisoitavaa. Tutkimus on koettu kiinnostavaksi niin tuotteiden suunnittelijoille, valmistajille kuin loppukäyttäjillekin”, Uotila arvioi.

Luksus on ehtinyt käydä muoti-ilmiönäkin niiden kuuden vuoden aikana, jolloin ylellisyyteen on Lapin yliopistossa perehdytty, mutta tutkimus ja aiheen kiinnostavuus eivät ole hävinneet trendin mennessä ohi.

”Vaikka luksuksen käsite on laventunut, ei ole viitteitä, että se olisi kärsinyt inflaatiota,”, Uotila miettii ja lisää, että aiheeseen liittyviä opinnäytetöitäkin on taiteiden tiedekunnassa tekeillä puolisen kymmentä.

Lapissa keskitytään tällä hetkellä aineelliseen ja aineettomaan ylellisyyteen sekä luksustuotteisiin ja -palveluihin.

“Tavarat toimivat vain välineinä, joilla saavutetaan jotain tavoiteltavaa. Tässä tullaan lähelle onnellisuuden käsitettä ja joissakin tapauksissa luksus ja onnellisuus ymmärretäänkin lähes synonyymeina. Aineetonta luksusta, kuten aikaa, ei kuitenkaan aina osata kutsua tai ymmärtää luksukseksi”, Rytilahti selostaa.

Luksuksen tutkiminen onkin haasteellista sen takia, että ihmiset ymmärtävät sen eri tavoin.
”Käytämme perinteisiä käyttäjätutkimusmenetelmiä, mutta olemme alkaneet hyödyntää myös kuvakerronnallisia tutkimusvälineitä. Tällä hetkellä luomme luksustuotteiden ja -palvelujen käyttäjille tarinoita. Olemme siirtymässä käyttäjää osallistavaan tutkimustapaan”, professori Uotila kuvaa.

Kuvakerronnalla onkin päästy tiukemmin kiinni käyttäjien ajatus- ja arvomaailmaan.

”Jos kuvassa on vaikkapa mökin ikkuna, josta näkyy tyhjä huone ja pyydämme haastateltavaa kuvaamaan, mitä hän mökin olohuoneeseen haluaisi, ihmiset voivat kertoa hyvinkin tarkasti haluamansa takan ja lattian materiaaleista. Tavallisessa haastattelututkimuksessa he saattaisivat mainita haluavansa huoneeseen takan, mutta eivät minkälaisen”, Uotila kertoo osallistavan tutkimustavan hyödyistä.

Vaativat kuluttajat eivät kaipaa bulkkikamaa

Luksuksen kuluttamiseen liitetään yleensä status. Oman yhteisön hyväksyntä ja statuksen nostaminen yhteisön sisällä ovat tärkeitä asioita.

”Uusi luksus ei kuitenkaan liity enää varallisuuteen. Se liittyy pikemminkin koulutukseen, mielenkiinnonkohteisiin ja tietoiseen kuluttamiseen”, tutkijat mainitsevat.




“Luksuksella on turhan negatiivinen leima, vaikkei se välttämättä ole elitististä. Status ei välttämättä ole sosioekonomista ja rahakeskeistä. Se voi olla myös sosiaalista, uuden oppimisen ja taitojen kehittämisen avulla hankittua. Se on omien intohimojen kohteiden etsimistä”, Rytilahti lisää.

Uotila jatkaa, että nykyisin ekologisuus ja ylellisyys kulkevat käsi kädessä.
“Ylellisyystuotteet eivät ole kertakäyttötavaraa. Niihin liittyy yleensä myös käsityö ja sen arvostus.”

Ilmiö onkin mitä monipuolisin ja tutkimusta voi tehdä lukemattomista eri näkökulmista.
”Myös yritysten kannattaa olla luksustutkimuksessa mukana, jotta ne tietäisivät mitä tämän päivän ja tulevaisuuden kuluttajat vaativat. Bulkkitavara ei enää kelpaa”, Uotila toteaa.


Minna Uotila toimii muotoilun tutkimuksen professorina Lapin yliopistossa. Hän on ollut mukana Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittamissa luksusta tutkivissa hankkeissa vuodesta 2004 lähtien. Uotilaa kiinnostavat tällä hetkellä luksuksen ja palvelumuotoilun yhteys sekä käsityö, joka on usein olennainen osa ylellisyystuotteita.

Yhteiskuntatieteiden maisteri ja taiteiden kandidaatti Piia Rytilahti tekee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa väitöskirjaansa Suomen Akatemian Kestävät tuotteet ja tuotanto -tutkimusohjelman (2007-2010) parissa. Hän tutkii muotoilua käyttäjien näkökulmasta, ja etsii ekoluksuksen piirteitä, luksusta ja ekologisuutta, ulkoilmaharrastajien tavoissa käyttää muotoilua omassa harrastuksessaan.

Teksti: Jenni Santalo
Kuvat: Timo Lindholm