Uusi sukupolvi kyseenalaistaa johtajuuden

24.05.2010

Tulevaisuuden johtajilta odotetaan eettisyyttä ja moraalia, selkärankaa tehdä valtavirtaa vastaan meneviä päätöksiä. Markkinatalouden oravanpyörässä juoksevat johtajat saavat tulevaisuudessa uudenlaisen haasteen. 1990-luvulla syntyneet Y-sukupolven nuoret helposti kyseenalaistavat itsevaltaiset päätökset eivätkä alistu sääntöihin. Huonon esimiehen kohdatessaan he äänestävät jaloillaan.

Vaasan yliopiston johtamisen professori Riitta Viitala näkee yliopistossa päivittäin Y-sukupolven edustajia. Tämä sukupolvi vaatii oikeutta yksilölliseen kohteluun. Samalla he ovat kuitenkin valmiita ottamaan vastaan palautetta, ohjausta ja rakentavaa kritiikkiä.
"He heittäytyvät helpommin epävarmuuteen työmarkkinoilla. Jos työolot eivät miellytä he lähtevät", Viitala pohtii.

Johtamisen ja organisaatiot –tieteenalan opiskelija Lauri Vaisto tunnistaa itsessään Y-sukupolven ominaisuuksia.
"Meissä on hyvällä tavalla itsevarmuutta, emme järkyty pienistä. Luotamme itseemme. Mielestäni yliopistokoulutuksen tehtävä on herättää  yhteiskunnallista keskustelua muuttuvista arvoista ja lisätä tietoisuutta. Se synnyttää havainnointia ja päätelmiä myös johtajuuden uusista suunnista", Vaisto arvelee.

Viestintä on keskeistä

Viitala ja Vaisto näkevät, että  hyvä johtaminen perustuu aina vuorovaikutussuhteeseen, jossa työntekijä ja johtaja kykenevät keskustelemaan avoimesti. Hyvä johtaja tunnistaa erilaisia tilanteita ja haluaa soveltaa omaa tietoaan työyhteisönsä hyväksi.

"Tärkeitä ominaisuuksia ovat kyky itsetutkiskeluun ja nopea analysointitaito. Toisaalta, kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä, pelkän johtamisteorioiden hallitseminen ei tee hyvää johtajaa. Henkinen kasvu on olennaista hyvässä johtajuudessa", Viitala korostaa.

Johtamisen koulutuksen tehtävänä on antaa eväitä reflektoinnille ja itsenäiselle ajattelulle. Yhteiskunnan arvojen muutosta seurataan ja tutkittua tietoa sovelletaan opetukseen.

Ihmisten tukemista ja välittämistä

Osaamisen johtaminen korostuu tulevaisuuden työpaikoilla. Vaiston mielestä 50-60 vuotta sitten ajateltiin, että ihmiset tulisi saada toimimaan koneiden lailla. Nykyään organisaatioissa osataan erottaa koneiden ja ihmisten työt.

Teknologian kehittymisen myötä työpaikoille ei ole jäänyt juuri muuta johdettavaa kuin osaaminen. Tämä johtaa vääjäämättä viestinnän ja vuorovaikutuksen korostumiseen kaikilla työpaikoilla.

Viitala näkee ihmisten tukemisen merkittävänä johtajuuden elementtinä. Olennaista on myös välittäminen, arvostaminen ja oppimisen edistämisen.
"Asiantuntijaorganisaatioissa puhutaan jaetusta johtajuudesta, jossa esimies ei ole kaiken solmukohta, vaan käy tasa-arvoista dialogia työntekijöiden kanssa ja delegoi tehtäviä. Autoritäärisyyden rippeistä tulisi luopua."

"On hyvä muistaa, että huonolla johtamisella voidaan heikentää nopeasti organisaation tilannetta", Vaisto huomauttaa.

"Johtaja on jatkuvasti arvioinnin kohteena. Hänen asemaansa punnitaan jatkuvasti uudelleen. Herää kysymys, kuinka kukaan uskaltaa ryhtyä johtajaksi", Viitala kysyy.

Avoimuus ratkaisee muutoksen onnistumisen

Työpaikoilla eletään jatkuvissa muutoksen sykleissä, jossa esimiesten tehtäväksi tulee luotsata työntekijät muutoksesta toiseen. Vaiston mielestä ne ajat ovat ohi, jolloin johtoryhmä saattoi linnoittautua ovien taakse ja keskenään pohtia millä tavalla muutos tehdään: "Hyvä muutosjohtajuus perustuu rehellisyyteen ja avoimuuteen, jossa työntekijät voivat kertoa omia näkemyksiään asioista."

Viitalasta muutokset ovat nykyään jo järjettömissä mittasuhteissa ja ne synnyttävät enemmän tehottomuutta ja kustannuksia kuin positiivisia tuloksia.
"Aikuisilla on vahva autonomian tarve. Jos työntekijä tuntee sitä rajaa loukatun, muutoksen läpivieminen on lähtökohtaisesti vaikeaa.  Toivoisin, että muutoksissa pysähdyttäisiin miettimään, mikä on järkevää?"

"Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua jatkuvasta muutoksesta. On mielenkiintoista nähdä, täytyykö organisaatioiden tulevaisuudessa jatkuvasti muuttua, vai voitaisiinko perusasioiden pysyvyys nähdä myös hyvänä asiana", Vaisto jatkaa.

Riitta Viitala ja Lauri Vaisto näkevät johtajuudella isoja haasteita tulevaisuudessa. Visionääriset, keskustelevat johtajat menestyvät uuden sukupolven työntekijöiden kanssa.

Sitoutumista arvostettava

Viitalasta huolestuttavaa on, ettei ihmisten sitoutumiselle anneta mitään arvoa: "Jos lomautukset ja irtisanomiset ovat ainoa keino talouden tasapainottamiseen, kyllä fiksut ihmiset miettivät, haluavatko he sitoutua organisaatioon."

"Jos henkilöstö mieltää itsensä mobiiliksi resurssiksi, välttämättömäksi pahaksi, se lisää  muun muassa sairauspoissaoloja. Ihmiset hyvin nopeasti saavat tietää, missä organisaatiossa heitä arvostetaan ja sana kulkee. Huonosti kohteleviin työyhteisöihin ei haluta mennä", Vaisto lisää.

Professori Riitta Viitala on työskennellyt Vaasan yliopistossa vuodesta 1999. Hän on johtajuuden tutkimuksen professori ja laitoksen johtaja. Viitalan tekee muiden tutkijoiden kanssa yhteistyössä tutkimusta henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnista ja yritysten tuloksellisuudesta Suomen Akatemian WORK-tutkimusohjelmassa.

Lauri Vaisto on viidennen vuoden opiskelija Vaasan yliopistossa. Hän valmistuu vuonna 2010 kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan johtaminen ja organisaatiot. Tulevaisuudessa häntä kiinnostavat organisaation kehittämistä koskevat työt.

Teksti: Liisa Tanninen
Kuvat: Mikko Lehtimäki