Muistisairauksien ehkäisemistä on ilo tutkia

14.12.2010

Muistisairaiden määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä nelinkertaiseksi Suomessa. Tällä hetkellä dementian hoitoon kohdistuu kuusi prosenttia terveydenhuollon menoista.

”Kun muistisairaudet voidaan diagnosoida varhain, voidaan hoitokin aloittaa varhain. Sairauden puhkeamista voidaan lykätä, jolloin myös raskaimman ja kalleimman laitoshoidon vaihe tulee myöhemmin”, professori Hilkka Soininen kertoo.

Hän johtaa yhtä seitsemästä suomalaisesta tutkimusryhmästä, jotka muodostavat yhdessä FINGER-projektin (Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability). Tutkimukseen kuuluu lisäksi yksi kandalainen tutkimusryhmä.

Hanke puuttuu laajalla ohjelmalla kaikkiin dementian tunnettuihin riskitekijöihin. Koko hankkeeseen osallistuu 1200 muistisairausriskissä olevaa, joista puolet saa runsaasti tietoa sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevästä ravinnosta, liikuntaohjausta ja virikkeitä aivojen toiminnalle. Verrokkiryhmä saa tavanomaista tietoa. Kuopion yliopistossa tehdään magneettikuvauksia, joilla seurataan, miten elämäntapojen muutos vaikuttaa aivoihin.

Fysiikan rajat eivät riittäneet

Lääketieteen opintojen neljättä vuosikurssia käyvä Pekka Miettinen tekee väitöstutkimusta toiminnallisen magneettikuvantamisen mahdollisuuksista Alzheimerin taudissa.

”Opiskelin ensin diplomi-insinööriksi lääketieteellinen fysiikka pääaineenani. Valmistumisen jälkeisessä tutkimustyössä fysiikan rajat alkoivat ahdistaa ja huomasin kiinnostuvani lääketieteestä.”

”Eikös se ollut niin, että olit vasta päässyt sisälle lääkikseen, niin otit jo yhteyttä ja hait tutkimustyötä”, Hilkka Soininen muistaa.

Pekka Miettinen myöntää. ’Pontevasti’ tuli otettua yhteyttä mielenkiintoista tutkimusta tekeviin tutkijoihin Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurotieteen ja neurologian laitoksella.

Hilkka Soininen kertoo, että innostunut opiskelija otettiin ilolla vastaan.
”Oli loistavaa saada tutkimusryhmään fyysikko, joka oli kiinnostunut aivojen toiminnasta!”

Pekka Miettinen ja Hilkka Soininen pyrkivät löytämään keinoja lykätä muistisairauksiin sairastumisen ajankohtaa.

Standardointi tekee tuloaan

Nykyisten muistisairausdiagnostiikan – rakenteellisen magneettikuvantamisen ja PET-kameroihin perustuvan isotooppimenetelmän - haittapuolia ovat niiden kalleus ja hankaluus. Tietokonetomografiassa harmina on säteilyrasitus.

Uudentyyppisessä, toiminnallisessa magneettikuvantamisessa potilas tekee erilaisia tiedollisia toimintoja vaativia tehtäviä samalla, kun aivoja kuvataan.

”Tutkittava voi esimerkiksi vertailla kasvokuvia toisiinsa ja kertoa, ovatko ne samoja vai eri ihmisen kasvoja. Kun testistä tehdään monta toistoa, voidaan analytiikan avulla löytää pieniä verenkiertomuutoksen aiheuttamia muutoksia mitatussa signaalissa. Kun ihmisellä on muistisairaus kehittymässä, aivot käyttävät tiettyyn tehtävään eri rakenteita kuin terveet aivot. Aivot saattavat myös aktivoitua huonosti”, Pekka Miettinen kertoo.

He toteavat, että toiminnallinen magneettikuvantaminen on kuitenkin nykyisellään liian työläs menetelmä.

”Menetelmästä voi olla paljon apua tulevaisuudessa, mikäli se osoittautuu riittävän tehokkaaksi suhteessa hintaan eli menetelmät saadaan standardoiduiksi ja automatisoiduiksi”, Pekka Miettinen sanoo.

Lääketieteessä perinteenä väitöskirja opiskelun ohella

Hilkka Soininen ryhtyi aikanaan opiskelemaan lääketiedettä perheenjäsenten ja lähipiirin ihmisten vaikutuksesta.

”Minusta olisi voinut tulla myös kemisti tai matemaatikko. Ehkä siihen vaikutti se, että siskoni opiskeli tuolloin hammaslääkäriksi ja minulla oli lääkiksessä opiskelevia tuttavia ja kavereita. Nuorena ei ajattele, mitä lääkärin työ oikeasti on”, hän kertoo.

Hän pitää hienona sitä, että lääketieteen opiskelijat nykyäänkin – tosin harvemmin kuin ennen – tekevät väitöskirjaa jo opiskeluaikana.

”Tutkimukseen ei pitäisi suhtautua liian juhlallisesti. Sitä voi kokeilla! Osa projekteihimme osallistuneista opiskelijoista innostuu jatkamaan, osa ei, eikä sekään meitä haittaa. Pääasia, että työ edistyy”, Hilkka Soininen sanoo.

”Mutta jos sitoutuu väitöskirjaan, se on commitment. Sen on tultava palavasta halusta ja motivaatiosta. Eräänlaista taidettakin se on. Itse teen tutkimusta niin kauan kuin se on hauskaa.”

Pekka Miettinen on innoissaan mahdollisuudesta päästä tutkimuksen kautta syvemmälle neurologiaan. Tutkimuksen tekeminen tuntuu hänestä enemmän elämäntavalta kuin työltä.

”Aion valita lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen neurologian erikoistumisalaksi. Se on sopivan loogista, mutta kuitenkin haastavaa”, Pekka sanoo.

Teksti: Arja Liinamaa
Kuva: Ari-Pekka Keränen