Ilman syanobakteereja ei olisi elämää

08.02.2011

Helsingin yliopiston mikrobiologian opiskelija Eeva Paukkua kiehtoo “pöpöjen sielunelämä”. Häntä hymyilyttää, kun hän toistaa tutun luennoitsijan lanseeraaman termin.

”Mutta totta se on. On aivan uskomatonta, miten jokin niin pieni asia kuin bakteeri voi olla niin moniulotteinen ja kestävä. Bakteereista löytyy perimmäinen tarkoitus”, hän sanoo.

Akatemiaprofessori Kaarina Sivonen yhtyy opiskelijansa näkemykseen.

”Mikrobiologiassa on elämän ydin. Mikrobit ovat niitä, jotka luonnon kiertokulussa tuottavat, hajottavat ja kierrättävät.”

Sekä Sivonen että Paukku haluavat omalla työllään edesauttaa ympäröivän luonnon hyvinvointia. Heitä kauhistuttaa ihmisten välinpitämättömyys.

Sivonen on kuitenkin saanut vuosikymmenien työllään syanobakteerien parissa ihmiset huomaamaan järvien ja Itämeren rehevöitymisen. Myös Paukulle mikrobiologia on antanut konkreettiset työkalut suojella luontoa.

”Ihmisiä pitää kyllä joskus herätellä voimakkaasti, mutta myös pitkäjänteisellä tutkimustyöllä saadaan aikaan tuloksia, jotka auttavat ihmisiä huomaaman ympäristön huononevan tilan”, Sivonen mainitsee.

Syanobakteereista, jotka ovat tulleet suurelle yleisölle tutuiksi sinilevinä, kehittyi Sivosen elämäntyö ja tapa yhdistää luonnonsuojelu ja korkealaatuinen tieteellinen tutkimustyö.

Hän onkin saanut innostettua monta opiskelijaa aiheen pariin. Myös Eeva Paukun pro gradu -tutkielma liittyy sinilevään. Hän tutkii ”Itämeren ilkiötä” eli Nodularia spumigena-syanobakteeria.

Syanobakteereja tarvitaan

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmisen toimet saastuttavat Itämerta eniten.

”Itämeri on saastunut, se on tosiasia, mutta kyllä asialle voi tehdä vielä paljonkin”, Sivonen uskoo.

”Itämereen menee kaikki moska. Jos lannoitteiden ja jätevesien ajaminen mereen lopetettaisiin, meren tila paranisi. Pitkäjänteinen vesiensuojelu on muutoinkin erittäin tärkeää luonnon hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden kannalta”, hän muistuttaa.

”Ihmiset voisivat ylipäätään pitää huolta luonnosta. Arkipäivän pienillä teoilla on merkitystä”, Paukku lisää.

Sivonen ja Paukku ovat tyytyväisiä, että sinilevä on saanut ihmiset liikkeelle.

”Kun oma vene menee sinilevästä likaiseksi tai ihminen saa levästä ihottumaa, alkaa asia kiinnostaa.”

On kuitenkin väärä kuvitelma, että syanobakteerit olisivat pelkästään pahasta. Ilman syanoja ei yksinkertaisesti olisi elämää. Niillä on meressä yhtä tärkeä rooli kuin kasveilla maalla.

”Syanobakteerien massaesiintymät ovat näkyvä merkki vesiemme pilaantumisesta. Itse syanobakteerit eivät sinänsä ole paha asia – päinvastoin, ilman syanoja meiltä loppuisi happi ja valtameristä eläinplanktonilta ja kaloilta ravinto”, Sivonen ja Paukku painottavat.

Luonnontilainen vesi, jossa on pieniä määriä syanobakteereja, ei ole vaarallista. Silloin kun veteen johdetaan viemärijätteet ja sen myötä runsaasti ravinteita, sinilevien kasvu ja jopa myrkyn tuotto saattavat lisääntyä ja olla ongelma. Ihminen on teoillaan saanut aikaan sinileväesiintymät, jotka ovat meille kiusaksi.

”Mikrobit ovat ihmisiä vanhempia – mitä me ihmiset teemme täällä mikrobien kiusana?”, kysyykin Paukku leikillään.

Hyötyjä etsimässä

Mikrobien toiminnan tutkimisen voi jakaa moneen eri osa-alueeseen. Helsingin yliopiston mikrobiologian osastolla keskitytään mikro-organismien hyviin puoliin.

”Me olemme kiinnostuneet mikrobien hyödyistä. Tietysti niillä on myös patogeeninen puoli taudinaiheuttajina, mutta sitä puolta tutkitaan muualla”, Sivonen mainitsee.

Syanobakteereja on laaja kirjo ja ne tuottavat paljon eri yhdisteitä. Moni lääkeaine on eristetty mikrobista. Tämä on yksi mikrobiologian tutkimusalueista.

”Luonnonaineet ovat lähtökohtana lääkeaineiden kehittelylle. Syanobakteereista on viime aikoina löydetty paljon uusia aineita. Ne ovat tavallaan vielä neitseellinen bakteeriryhmä, sillä niitä opittiin viljelemään aika myöhään. Pystymme vain arvailemaan kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia”, Sivonen selostaa.

Tällä hetkellä tutkinnassa on syanojen edesottamukset syöpälääketutkimuksessa ja vedyn tuotossa. Tutkimus tapahtuu Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston muodostamassa huippuyksikössä.

Luonnosta otettujen villien syanobakteerien tutkiminen on haasteellista, sillä niitä ei voida manipuloida geneettisesti kuten tavallisia mallibakteereja. Sivonen ja Paukku ovat kuitenkin omistautuneita tutkimukselleen ja uskovat bakteerin moninaisiin hyötyihin myös ihmisten arkipäivässä.

Sinilevä puhuttaa myös tulevaisuudessa

Eeva Pakku uskoo sinilevän olevan kuuma puheenaihe Suomessa sen takia, että Suomi on tuhansien järvien maa.

“Järvet ovat meille tärkeitä ja ne herättävät myös tunteita. Jos jokin uhkaa niitä, se herättää keskustelua.”

Sivonen lisää, että myös Australiassa sinilevä on ongelma, sillä siellä on pula vedestä, ja kun vesi on pilaantunut, on siellä jouduttu turvautumaan pulloveteen. Etelä-Afrikassa on samanlaisia ongelmia ja ovat sinileväasiat Euroopassakin tapetilla.

”Meidän pitkä, intensiivinen tutkimustyömme pitää omalta osaltaan aiheen kotimaassa pinnalla.”

Sivonen mainitsee jatkavansa tutkimusta syanobakteerien parissa. Paukku haluaisi tehdä samoin. Hän kokee tieteellisen tutkimuksen tekemisen palkitun tieteilijän johdossa antoisaksi tavaksi tehdä työtä.

“Asiantuntemuksemme on karttunut näiden asioiden ympärille. Syanot ovat meille malliorganismi. Muun muassa niiden genomien tutkiminen ja sitä kautta opitut menetelmät ovat sovellettavissa mihin tahansa organismiin. Ilman pitkäjänteistä rahoitusta uraauurtava tutkimus ei olisi mahdollista”, Sivonen sanoo.

Syanot pysynevät puheenaiheena vielä siis pitkään.

Teksti: Jenni Santalo
Kuvat: Pekka Sipola