Työtään rakastava biologi viihtyy Cambridgessa

26.05.2010

Tampereelta kotoisin oleva 29-vuotias Helen Cooper työskentelee tutkijana Cambridgessa, Englannissa. Hänen työpaikkansa on lokakuusta 2009 lähtien ollut MRC:n (Medical Reseach Council) Mitochondrial Biology Unit -tutkimusyksikössä, jossa hän tutkii mitokondrion DNA:ta ja sen toimintaa sääteleviä proteiineja. Cooper on koulutukseltaan filosofian tohtori. Väitöskirjansa hän teki molekyylibiologian alalta. Ryhmä, jossa Cooper teki väitöskirjansa Suomessa on tehnyt jo usean vuoden ajan yhteistyötä hänen nykyisen tutkimusryhmänsä kanssa.

”Pari vuotta sitten osallistuin täällä kokoukseen ja tykästyin sekä tutkimusryhmään että paikkaan. Kun valmistumiseni sitten häämötti, otin ryhmän vetäjään yhteyttä post doc -paikan toivossa ja hän toivotti minut tervetulleeksi. Minua viehätti ajatus Englannissa asumisesta, sillä isäni on täältä kotoisin ja minulla on kaksoiskansalaisuus. Englanti on myös lähellä Suomea. Yhdysvalloissa olisi myös ollut monta mielenkiintoista tutkimusryhmää, mutta sinne en tässä vaiheessa  halunnut lähteä perhesyistä.”



Helen Glasgown yliopistolla.

Englantiin lähtemistä Cooperin ei ole tarvinnut katua.

”Viihdyn täällä erittäin hyvin. Ryhmä on hyvä ja dynaaminen, ihmiset eteviä ja erittäin mukavia. Myös instituutin puitteet tutkimukselle ovat todella hyvät”, iloitsee Cooper.

Väitöskirja opetti valtavasti tieteen tekemisestä

Cooper tutki väitöskirjassaan mitokondrion toimintaa ja solun energiatalouden säätelyä kahdesta näkökulmasta: ”Tutkimusryhmä, jossa tein väitöskirjani, tutkii mitokondriaalisen DNA:n ylläpitoon eli esimerkiksi sen kahdentamiseen ja korjaamiseen liittyviä mekanismeja sekä näihin tapahtumiin osallistuvia proteiineja.”
Cooperin osuus tutkimuksessa oli selvittää yhden tällaisen proteiinin kykyä sitoutua DNA:han ja erottaa sen kaksi juostetta toisistaan.

”DNA:han sitoutumista tutkiessani törmäsin asetylaatioon, joka on kemiallinen muunnos, jonka avulla voidaan säädellä proteiinien ja DNA:n välisiä sidoksia. Asetylaatio voi kuitenkin vaikuttaa myös monella muulla tavalla proteiinien toimintaan. Saimmekin selville, että sillä voidaan muun muassa säädellä aineenvaihduntareittien entsyymien aktiivisuutta. Tutkin myös mitokondrioista vastikään löydettyjä asetyyliryhmiä poistavia entsyymejä, sirtuineja, jotka on liitetty laajasti esimerkiksi ikääntymiseen ja stressivasteeseen.”



Mikroskooppikuva solusta. Tuma näkyy sinisellä ja mitokondrioiden muodostama spagettimainen verkosto vihreällä. Kuva on julkaisusta Cooper et al., 2009.

Väitöskirjan tekeminen edellytti käytännössä kovaa työtä ja jatkuvaa uuden oppimista. Cooperin mielestä vaatimukset väitöskirjalle Suomessa ovat ainakin biotieteissä kovat: edellytetään 3-4 julkaisua. Cooper toteaa, että julkaisukelpoisen datan tuottamiseen ja julkaisujen läpi viemiseen menee paljon aikaa.

”Palkkaus on koulutukseen nähden huono ja ainakin minä hankin osan rahoituksestani itse. Niihin reiluun viiteen vuoteen, jotka väitöskirjan parissa vietin, sisältyy monta turhautumisen ja epäuskon hetkeä. Mutta onnistumiset ja hyvät tulokset, motivaatio ja peräänantamattomuus kantoivat kaiken läpi ja opin aivan valtavasti tieteen tekemisestä. Sain työskennellä dynaamisessa porukassa erittäin hyvän tutkijan ohjauksessa. Voidaan siis sanoa, että lopputulos palkitsi.”

Tutkimus auttaa ymmärtämään ilmiöitä ja oppimaan uutta

Cooper tekee perustutkimusta ja tutkimustulosten mahdolliset käytännön sovellutukset ovat vielä melko kaukana tulevaisuudessa. Toisaalta hänen mielestään tutkimusta pitää tehdä myös ilmiöiden ymmärtämisen ja uuden oppimisen vuoksi.

”Mitokondrion DNA:n mutaatiot aiheuttavat joukon lihaksistoa ja hermostoa rappeuttavia sairauksia, ja tutkimalla mutaatioiden syntymekanismeja voidaan mahdollisesti kehittää hoitokeinoja tällaisten potilaiden auttamiseen. Sirtuinien yhteys ravitsemukseen ja stressiin puolestaan tarkoittaa sitä, että niiden kautta voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi  elintasosairauksien,  kuten tyypin 2 diabeteksen hoitoon ja ehkäisyyn.”



Helen työn touhussa laboratoriossa.

Ammatin valot ja varjot

Tiede tavalla tai toisella on ollut Cooperin ajatuksissa jo pitkään.
”Jo lukioikäisenä olin varma, että minusta tulee biologi, ja että työskentelisin joka tapauksessa tavalla tai toisella tieteen parissa.  Tutkijan ura on kuluttavaa ja sen jatkuvuus aina epävarmaa, joten olen pitänyt ajatukset avoimina myös toisille urapoluille. Kaksikielisyys tuo minulle ehdottoman etulyöntiaseman ja pidän kirjoittamisesta, joten voisin nähdä itseni myös osallisena tieteellisten tai tiedettä käsittelevien tekstien tuottamisessa tai editoimisessa. Myös tiedehallinnollisten projektien vetäminen ja vastaavat kansainväliset asiantuntijatehtävät kiinnostavat. Enkä vierasta opettamistakaan.”

Parasta Cooperin mielestä tutkijan ammatissa on vapaus. Se on hänestä nähtävä positiivisessa valossa, vaikka se merkitsee myös epävarmuutta.

”Saan tehdä sitä mitä halua ja milloin haluan. Minulla on mahdollisuus mennä moneen paikkaan maailmassa. Ja saan oppia koko ajan uutta ja olla osana uuden tiedon tuottamista.”

Haastavinta tutkijan työssä on Cooperin mukaan päivittäisellä käytännön tasolla aikatauluttaminen: ”Koejärjestelmien suunnittelu on haastavaa etenkin silloin, kun työskentelee elävillä organismeilla, kuten minä soluilla. Pitää myös kestää pettymyksiä ja turhautumista ja on jaksettava tehdä väillä todella pitkiäkin työpäiviä koejärjestelyistä riippuen. Urasuunnittelu on epävarmaa ja rahoituksen hankkiminen työlästä.”

Cooper kuitenkin painottaa, että vastapainoa näille haasteille tuovat uuden tekniikan opettelu, uudenlaisen kokeen tekeminen, onnistunut koe tai hyvä tulos. Samoin kuin kollegoiden innostus ja keskustelut heidän kanssaan sekä hedelmällinen yhteistyö. Puhumattakaan uusista löydöksistä tieteessä. Innostus tulee Cooperin mukaan löytää pienistä jutuista ja sen on kannettava pitkään.

Tutkija kaipaa rahallista ja koulutuksellista tukea uransa eri vaiheissa

Cooper on tutkijanuransa aikana hakenut ja saanut eripituisia palkka- ja apurahapätkiä eri tahoilta: ”Rahoituksen saaminen on aina epävarmaa ja myöntämisperusteet kirjavia. Huoli toimeentulon turvaamisesta tulevaisuudessa on aina läsnä.  Täällä ollessani saan Suomen Akatemian apurahaa ulkomailla työskentelyyn.  Tämä on tosi hieno juttu ja toivon, että Suomen Akatemia sekä muut suomalaiset rahoittajat ja yliopistot voivat jatkossakin tukea tutkijan uran eri vaiheita rahallisesti ja myös koulutuksen muodossa. ”

Cooper toivoo, että rahoituspäätöksiin vaikuttaisivat kokonaisvaltaisesti tutkijan osaaminen, kokemus, projektisuunnitelma, verkostoituminen sekä niin sanotut siirrettävät taidot eli esimerkiksi kokemus projektin johtamisesta ja talousosaaminen, joilla on merkitystä etenkin omaa ryhmää perustettaessa.

Cambridge viehättää muutenkin kuin tieteellisesti

Englannissa on Cooperin mielestä varsin mukavaa asua. Englantilaisen isän ansiosta kulttuuri oli hänelle ennestään tuttu ja takana useita vierailuja maassa.
 
”Keskityn täällä ollessani hyviin asioihin ja kokemuksiin, joita on paljon. Nyt kesän tullen koko kaupunki on taas puhjennut kukkaan. Keskustan läpi kulkevan joen rannassa on ihana istua piknikillä.  Täällä on paljon kivoja pubeja ja ravintoloita, olen tavannut paljon uusia tuttavuuksia. Ihmisten kohteliaisuus ja puheliaisuus ilahduttaa. Ja Cambridge huokuu tietenkin tieteen historiaa, mutta on samalla maailman kärkipaikkoja tutkimuksessa. Itse en ole siis yliopistolla töissä,  tämä tutkimusyksikkökin on keskustan laidalla, yliopistollisen sairaalan kupeessa. Mutta kavereiden mukana ole päässyt myös tutustumaan eliittiyliopiston college -järjestelmän erikoiseen maailmaan.”



Cam-joen kauniita maisemia.

Suomesta Cooper kaipaa erityisesti miestään, joka työskentelee oman tutkimuksensa parissa Suomessa.

”Olemme olleet yhdessä pitkään, joten ymmärrämme toistemme työtä ja sen asettamia vaatimuksia. Etäsuhde on toiminut hyvin, mutta silti tietysti kaipaan häntä. Mieheni lisäksi kaipaan kotimaasta saunaa ja saaristoa.”
Cooperin työpäivä ovat melko pitkiä, joten vapaa-aikaa jää arki-iltoina aika vähän.
”Viikolla käyn töiden jälkeen lähinnä kuntosalilla, katson telkkaria ja päivitän kuulumisia Suomeen. Viikonloppuisin käyn ulkona kavereiden kanssa. Aina tilaisuuden tullen käytän sijaintiani hyväkseni ja matkustan joko Englannissa tai Euroopassa. Suomessa tulee käytyä parin kuukauden välein. Lisäksi harrastan jaksaessani ja ehtiessäni kielentarkastus- ja käännöstöitä.”



Terassillakin on joskus mukava piipahtaa.

Vaativa työ edellyttää vastapainoa

Tutkijan työ on Cooperin mielestä monesti hyvin kokonaisvaltaista.

”Rakastan työtäni. Tai se on enemmänkin elämäntapa, jollain lailla aina läsnä ajatuksissa. Menestyminen vaatii panostusta, mutta se taas edellyttää yhtä lailla vastapainoa työlle. Huomasin sen jälleen, kun pitkän työrupeaman päätteeksi olin Suomessa purjehtimassa ja palasin takaisin todella virkistäytyneenä. Kun työ on jatkuvaa ongelmaratkaisua, aivot tarvitsevat vaihtelua.”

Cooper on ajatellut jossain vaiheessa palata Suomeen. Tosin ainakin tällä hetkellä hänestä tuntuu siltä, että voisi hyvin vielä viettää pari vuotta ulkomailla jossakin toisessa maassa ennen varsinaista aloilleen asettumista.

”Elän unelmaani ja juuri nyt haaveeni ovat aika pieniä, eli haaveilen lomasta, matkustamisesta ja ajanvietosta kavereiden ja perheen kanssa. Ammatillisesti mietin ja punnitsen eri vaihtoehtoja urani kannalta. Maailmassa on paljon hyviä tiedekeskuksia, joissa työskentely houkuttelee. Elämä näyttää, mihin tieni vie.”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Helen Cooper