Tutkimuksen tavoitteena entistä inhimillisemmät ja tuottavammat työpaikat

20.12.2011

Marburgissa, Saksassa asuva akatemiatutkija Mari Kira, 39, tutkii työntekijöiden ja työorganisaatioiden kestävää kehitystä. Erityisesti häntä kiinnostavat työntekijöiden voimavaroja uudistavat ja vahvistavat työkokemukset.

”Yhdistän tutkimuksessani perinteisen psykologisen hyvinvoinnin teorioita uudempiin positiivisen organisaatio-opin teorioihin. Haluan ymmärtää, miten esimerkiksi työntekijöiden osaamiseen ja energisyyteen liittyvät voimavarat kehittyvät työssä.”

Tällä hetkellä Kira paneutuu etenkin työntekijän työidentiteetin ja työn väliseen vuorovaikutukseen voimavarojen uudistumisessa. Työidentiteetillä tarkoitetaan työntekijän omaa vastausta kysymykseen: kuka minä olen työntekijänä? Kiran mukaan työidentiteettiä vastaavan työn tekeminen tukee työntekijän voimavarojen kehittymistä. Tällöin työ koetaan mielekkääksi ja henkilökohtaisesti merkitykselliseksi, se antaa energiaa ja auttaa kehittämään omaa osaamista sekä vahvuuksia rohkeasti eteenpäin. Sisällöltään ja käytännöiltään ristiriidassa työntekijän työidentiteetin kanssa oleva työ taas kuluttaa energiaa ja estää oppimisen.

”Tutkimukseni on osoittanut, että työntekijöiden on silti toisinaan hyvä joutua myös niin sanotulle epämukavuusalueelle, koska sielläkin voi kokea vahvistuvansa ja kehittyvänsä.  Siksi paneudun nyt työn ja työidentiteetin väliseen dynamiikkaan ja selvitän, millaista kasvua ja kestävää kehitystä voi tapahtua mukavuus- ja epämukavuusalueilla.”

Lisäksi Kira tarkastelee muun muassa organisaatioiden toimintatapoja ja johtamisprosesseja, jotka edistävät työntekijöiden voimavarojen kehittymistä. Häntä kiinnostaa, miten työpaikat voivat toimia sosiaalisesti kestävällä tavalla eli luoda sellaista yhteistyöpääomaa, joka kantaa toimintaa läpi vaikeidenkin aikojen.

Tutkimustuloksien hyödyntäminen elävässä elämässä

Kiraa on jo väitöskirja-ajoista kiehtonut stressitutkimuksen kääntöpuolen tarkastelu tutkimuksessaan: miten työ voi olla yksilöiden ja yhteisöjen kannalta myönteinen asia ja tukea kehitystä? Entä miten työelämässä tapahtuneet muutokset vaikuttavat tähän kaikkeen?

”Perinteiset työ- ja organisaatiotieteen teoriat kuvaavat hyvin työhyvinvointia ja kehitystä työssä. Itselleni keskeinen kysymys on, miten työn myönteinen potentiaali saadaan esiin nykypäivän työelämässä, joka on hyvin erilainen kuin teollisuusaikakauden paljon stabiilimpi ja lokeroidumpi työelämä. Nykyisin erilaiset ideat ja muutokset leikkaavat nopeasti läpi työelämän ja vaikuttavat kaikkien työntekijöiden työhön. Työtä myös tehdään aiempaa laajemmin omien ajatusten ja tunteiden avulla. Tämä altistaa työntekijät aiempaa enemmän työn psykologisille haasteille. Niinpä keskeiseksi kysymykseksi nousee yksilöiden ja työyhteisön kestävä kehitys.”

Kiran tutkimustulokset ovat sovellettavissa suoraan työorganisaatioiden elämään. Esimerkiksi mallinnukset voimavaroja uudistavasta työstä pohjautuvat hänen työpaikoilla keräämäänsä tietoon ja voivat siten avata uusia kehitysmahdollisuuksia.

”Teen tutkimusta yhteistyössä työorganisaatioiden kanssa. Kerään haastattelu- ja havainnointitietoa työpaikoilla ja käsittelen havaintojani ja niiden merkitystä tutkimukseen osallistuvien kanssa. Pyrin tukemaan osallistuvien organisaatioiden kehitystä, hyvinvointia ja kestävyyttä edistäviä ratkaisuja. Luennoimalla taas pystyn tiedottamaan tuloksista muillekin työelämän toimijoille.”

Kira kehuu tapaustutkimusta oman tutkimusalueensa ehdottomaksi suolaksi. Tapaustutkimuksen avulla voidaan oppia aina lisää työntekijöiden ja työorganisaatioiden tilanteesta nykypäivän työelämässä. Se mahdollistaa myös omien teoreettisten näkökulmien ja mallien peilaamisen työelämän tapahtumiin ja prosesseihin sekä niiden kehittämisen. On silti hyvä muistaa, että tapaustutkija voi olla mukana tukemassa kohdeorganisaation kehitystä, mutta vastuu kehityksestä ja siinä tehtävistä valinnoista on kohdeorganisaatiossa.

Tutkijan tielle oman aviomiehen esimerkin innostamana

Kira valmistui diplomi-insinööriksi 90-luvun puolivälissä TKK:n Tuotantotalouden laitokselta pääaineenaan työpsykologia ja johtaminen. Lisensiaatin tutkinnon hän suoritti samassa paikassa vuonna 2000. Tekniikan tohtoriksi Kira valmistui Kungl Tekniska Högskolanista (KTH) Tukholmasta, Ruotsista vuonna 2003, pääaineenaan työtiede.

Marin aviomies Mackillo Kira työskentelee teoreettisen fysiikan professorina Marburgin yliopistossa. Kirojen urapolut ovat matkan varrella kietoutuneet toisiinsa: ”Valmistuessani diplomi-insinööriksi 1995, väitteli mieheni TKK:lla tohtoriksi fysiikan alalta ja hänelle tarjottiin post-doc paikkaa Saksasta. Tässä tilanteessa minun oli luontevaa ryhtyä jatko-opiskelijaksi ja tutkijaksi sekä jatkaa yhteistyötä kotiyliopistoni kanssa. Apurahojen avulla aloin tutkia professori Matti Vartiaisen tutkimusryhmässä saksalaisia palkitsemisjärjestelmiä.” 

Vuonna 2000 Mackillon työ vei pariskunnan Ruotsiin.

”Tällä kertaa löysin töitä samasta yliopistosta kuin mieheni. Aluksi minulle tarjottiin projektikoordinaattorin ja myöhemmin jatko-opiskelijan paikkaa KTH:lta. Tässä vaiheessa siirryin palkitsemistutkimuksesta kestävän työn ja kestävien työjärjestelmien tutkimukseen. Sillä tiellä olen edelleen.”

Kira kiittää miestään oman uransa innoittajaksi: ”Mackillo on kulkenut urallaan aina vähän minua edellä ja sitä kautta olen nähnyt, miten tutkijan ura etenee ja millaista tutkijan työ on.”

Tutkijan kotitoimisto Saksassa

Kira iloitsee siitä, että hän on koko akatemiatutkijakautensa ajan saanut tehdä työtä pääosin kotitoimistossaan Saksassa.



”Akatemia ja Aalto-yliopisto ovat myöntäneet etätyöluvat sekä hoitaneet välillä kovaakin työtä vaatineet kahden maan tilanteeseen liittyvä käytännön järjestelyt, esimerkiksi sosiaaliturvakysymykset. Näin olen voinut ottaa vastaan akatemiatutkijaviran Suomessa ja silti asua kotonani Saksassa.”

Kira kertoo työnjaostaan kahden maan välillä: ”Kotona Saksassa teen tutkimuksen kirjoituspöytäosuudet. Suomeen matkustan keräämään aineistoa ja tekemään yhteistyötä tapaustutkimusorganisaatioideni kanssa tai pitämään kutsuesitelmiä. Näin minulla on jatkuvasti hieno mahdollisuus vetäytyä kaikessa rauhassa kotitoimistooni lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään data-analyysiä. Suomessa ollessani kalenterini on aina täynnä, kun aikataulutan kaikki kokoukseni ja tapaamiseni niin tiiviisti kuin mahdollista. Joka tapauksessa lentoreitti Frankfurtin ja Helsingin välillä on tullut tutuksi, samoin matkalaukkuelämä!”

Kira myöntää kaipaavansa usein spontaaneja keskusteluja työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa, ne kun johtavat monesti yllättävällä tavalla uusiin oivalluksiin. Onneksi Skype-keskustelut ja sähköposti on keksitty!

Historiakirjat ja vaellus lähellä sydäntä

Vapaa-aikana Kira vaeltaa mielellään: ”Saksassa on upeita vaellusmaastoja ja minulla on onni päästä vaeltamaan suoraan kotiovelta metsiin ja pelloille. Parasta vaellusmaastoa on minusta juuri Marburgin alueen tapainen kukkulainen seutu, koska silloin vaelluslenkille saa helposti useamman sadan metrin korkeuseroja. Lomamatkammekin suuntautuvat oikeastaan aina hyviin vaellusmaisemiin. Käymme vaeltamassa Ranskassa Alsacen ja Saksassa Pfalzin alueilla, joilla molemmilla myös kasvatetaan viiniä. Pitkän vaelluksen jälkeen paikallisen viinin maistelu on todella mukavaa!”

Mari nautii siitä, että pääsee Saksassa vaeltamaan suoraan kotiovelta.

Kira myös lukee paljon, muutakin kuin työhön liittyvää kirjallisuutta. ”En kuitenkaan koe itseäni kirjallisuuden, vaan pikemminkin historian harrastajaksi. Luen mieluiten historiakirjoja tai elämäkertoja. Nautin historian käänteiden ymmärtämisestä ja erilaisten tapahtumien ja kehityslinjojen yhteyksien tunnistamisesta.” Tästä piirteestä ei liene haittaa tutkijan työssäkään!

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Mari ja Mackillo Kira sekä Rita Koch