Kyllä vakka kantensa valitsee – puolisoksikin? 

01.11.2011

Me ihmiset viihdymme monesti kaltaistemme joukossa. Mutta vaikuttaako tämä mieltymyksemme myös tulevan puolison valintaan? Tohtorikoulutettava Elina Mäenpää, 30, tekee parhaillaan väitöskirjaa homogamiasta eli itsensä kanssa samankaltaisen puolison valinnasta.

”Tarkastelen, esiintyykö liitoissa taipumusta valita puoliso homogamisesti koulutusasteen tai lapsuuden perheen sosioekonomisen aseman mukaan, ja miten puolisoiden samankaltaisuus tai erilaisuus vaikuttaa edelleen liiton pysyvyyteen. Tutkin myös, poikkeavatko avo- ja avioliitot toisistaan näissä taipumuksissa.”

Tutkimusaineistonaan Mäenpää käyttää Tilastokeskuksessa muodostettua rekisteriaineistoa, jossa on tietoja esimerkiksi yksilöiden tutkinnoista, tuloista, liittojen solmimisen ja päättymisen ajankohdista sekä syntyneistä lapsista.

”Kuulin aineistosta ja sen tarjoamista tutkimusaiheista maisteriopintojeni loppuvaiheessa, kun osallistuin yliopistolla järjestettyyn rekisteritutkimuksesta kertovaan seminaariin. Menin seminaarin jälkeen silloisen väestötieteen professorin Kari Pitkäsen vastaanotolle, ja kerroin, että haluaisin tehdä gradun kyseisellä aineistolla. Kari ehdotti aiheeksi homogamian vaikutusta liittojen pysyvyyteen, ja innostuin siitä heti. Rekisteriaineisto antaa niin monia näkökulmia ja tapoja homogamian ja sen vaikutusten tutkimiseen, että aiheesta riitti helposti tutkittavaa väitöskirjaankin.”

Mitä tällainen tutkimus meille sitten kertoo? ”Tutkimukseni tulokset kertovat liitonmuodostuksen ja liittojen pysyvyyden näkökulmasta, miten sulkeutuneita tai avoimia eri sosiaaliset ryhmät ovat suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulokseni valottavat myös osaltaan, millaisia eroja avo- ja avioliiton välillä on liittotyyppeinä.”

Nuo hetket syntymästä kuolemaan

Väestötieteessä tutkitaan väestön määrää ja rakennetta, kuten ikä-, sukupuoli- ja siviilisäätyjakaumia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä: syntyvyyttä, kuolleisuutta, muuttoliikettä ja perheellistymistä. Väestöä koskevaa tietoa tarvitaan esimerkiksi väestönkasvun, väestön ikääntymisen tai alueellisen jakautumisen yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämiseksi. Usein tutkitaan myös väestöllisten ilmiöiden taustalla vaikuttavia syitä: tutkimuksen aiheena voi olla vaikkapa koulutuksen vaikutus liitonmuodostukseen, lastenhankintaan tai kuolleisuuteen. Väestötiede liittyy läheisesti moniin muihin tieteenaloihin, kuten tilastotieteeseen, yhteiskuntapolitiikkaan ja terveystieteisiin.



” Helsingin yliopistossa väestötieteen opetus on yhdistetty sosiologian oppiaineeseen. Itseäni tässä tieteenalassa viehättääkin juuri kvantitatiivisen tiedon ja tilastollisten faktojen yhdistyminen ihmisten sosiaalisen käyttäytymiseen ja sosiologisesti kiinnostaviin ilmiöihin.”

Suurimmat innoittajansakin Mäenpään on kysyttäessä helppo nimetä: ” Professorit Kari Pitkänen ja Tapani Valkonen, joiden tutkimusavustajana sain toimia opiskeluaikana. Sekä VTT Marika Jalovaara, joka ohjaa nyt väitöskirjaani ja jonka tutkimukset ovat saaneet minut kiinnostumaan nimenomaan perheväestötieteestä.”

Syyt ja seuraukset ovat aina kiinnostaneen

Mäenpää ei tunne kokeneensa mitään erityistä ”herätystä” tieteeseen. Hän on vain ollut aina kiinnostunut faktoista ja asioiden taustojen ja syiden selvittämisestä.

”Poikaystäväni (nykyinen avomieheni) melkein kyllästyi lukioaikana, kun ihmettelin joka asiasta, että mikä sen määrää. Lukiossa olin kiinnostunut monista aineista, kuten matematiikasta, kielistä, biologiasta ja kuvaamataidosta. Kiinnostavin aine oli ehkä kuitenkin psykologia, ja sitä kautta kiinnostuin sosiaalipsykologiasta ja edelleen sosiologiasta.”

Mäenpää kirjoitti ylioppilaaksi Etu-Töölön lukiosta vuonna 2000. Välivuoden jälkeen hän pääsi opiskelemaan sosiologiaa Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. ”Aika nopeasti tajusin, että väestötieteen linja on minua varten. Sivuaineina luin tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä. Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi joulukuussa 2007, ja seuraavana vuonna aloin valmistella väitöskirjaa.”

Koulu, opiskelu ja oppiminen ovat aina olleet Mäenpäälle mieluisia, joten opintojen jatkaminen yliopistossa aina väitöskirjaan asti on tuntunut luontevalta polulta. ”Geeneilläkin lienee vaikutusta akateemiseen suuntautumiseeni – äitini isä oli kansatieteen professori. Käytännössä väitöskirjan aloittamiseen vaikuttivat suuresti graduohjaajani, jotka kannustivat jatkamaan graduaiheen ja -aineiston parissa ja auttoivat rahoitushakemusten laatimisessa. Olin jo maisteriopintojen aikana integroitunut sosiologian laitokselle toimimalla tutkimusavustajana, joten siirtyminen oman tutkimuksen tekoon oli luonteva jatko tälle työlle.”

Väitöskirjan työstäminen edellyttää pitkäjänteisyyttä

”Omalla kohdallani väitöskirjan tekeminen on käytännössä kirjallisuuden lukemista, aineiston muokkausta ja tilastollisten analyysien tekoa sekä tietysti paljon kirjoittamista. Väitöskirjatyö vaatii pitkäjänteisyyttä. Teoreettisen viitekehyksen hahmottelu ja johtopäätösten teko tuloksista saattavat vaatia pitkällisiä ajatuskulkuja, aineiston muokkaus analyyseja varten vie paljon aikaa, tilastollisten menetelmien ongelmat eivät useinkaan ratkea käden käänteessä ja artikkelien julkaisuprosessi on hidas. Mielenkiintoinen aihe onneksi takaa sen, että jaksan innostua omasta työstäni aina uudelleen.”

Rahoituksen pätkittäisyyden Mäenpää kokee hetkittäin rasittavaksi, mutta toteaa onnekseen saaneensa rahoitusta sekä apurahoina säätiöiltä että tutkijakoulupaikan muodossa. Hän mainitsee myös ilahtuneensa siitä, että väitöskirjan työstäminen on ollut yllättävän vaivatonta yhdistää perhe-elämään. Töissä ei tarvitse olla aamulla tietyllä kellonlyömällä, ja vastaavasti kotonakin on helppo ottaa työstettäviä papereita esiin inspiraation tai deadlinen iskiessä.

Omiksi vahvuuksiinsa tutkijana Mäenpää lukee huolellisuuden ja tarkkuuden – ja jopa jonkinlainen perfektionismin. Niistä on hänen mielestään hyötyä tutkimustyössä. ”Erityisesti paljon muokkausta vaativaa rekisteriaineistoa käsiteltäessä virheiden tekemisen mahdollisuuksia on runsaasti, ja huolellisuus on valttia. Sujuvasta kirjallisesta ilmaisusta on myös paljon iloa tutkimustyössä.”

Tällä hetkellä Mäenpään tärkein tavoite on saada väitöskirjansa valmiiksi, mieluiten parin kolmen vuoden kuluessa: ”Jos rahoitusta ja kiinnostavia tutkimusaiheita löytyy, voisin hyvin tehdä perheväestötieteellistä tutkimusta yliopistolla väitöskirjan jälkeenkin.”

Syksyn suunnitelmia

Työn suhteen Mäenpäällä on jo suunnitelmat selvillä loppusyksyn osalta.

” Esittelen yhden väitöskirjani osatyön tuloksia syksyllä Milanossa järjestettävässä avioerotutkimuksen konferenssissa. Aloitan tämän vuoden puolella myös väitöskirjan uuden osatyön analyysit. Tuntuu virkistävältä päästä vaihteeksi hieman uuden näkökulman ja menetelmän pariin.”



Kiinnostavan tutkimustyön lisäksi Mäenpää nauttii myös vapaa-ajastaan: ”Vapaa-aikani kuluu hyvin pitkälti kodin ja perheen parissa. Tykkään tavallisesta kotielämästä, sisustamisesta, leipomisesta ja ruuanlaitosta; perheessämme ei juuri säntäillä harrastuksesta toiseen. Rauhallisesta arkielämästä ei silti voi puhua, siitä pitää vilkas 2-vuotias huolen!”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Elina Mäenpää ja Pixmac