Ei mitä tahansa kiviä saunakiukaaseen
Jos kuumalle kivelle heitetään vettä, onko veden lämpötilalla vaikutusta kiven halkeamisen kannalta? Onko merkitystä, mihin kohtaan vettä heitetään? Nimimerkki ”Saunas”
Nimimerkille vastaa tutkimusjohtaja Keijo Nenonen Geologian tutkimuslaitoksesta:
Löylykivien halkeaminen on kivien luonnollista rapautumista, jota tapahtuu kuumassa kiukaassa nopeutetussa tahdissa. Kiukaan poksahtelu on ominaista helposti lohkeaville luonnonkiville. Sillä ei ole merkitystä, mille kohtaa kiuasta tai kiviä vettä heitetään. Heitetty vesi pääsee kiven rakojen sisään ja aiheuttaa siellä lämpölaajenemista ja kutistumista sekä höyrypainetta. Mitä kylmempää löylyvesi on, sitä voimakkaamman reaktion se aiheuttaa ja sitä helpommin kivet voivat haljeta. Jos siis haluaa ennaltaehkäistä halkeamista, kannattaa käyttää kädenlämpöistä vettä. Myös kiukaan lämmittäminen hyvin kuumaksi nopeuttaa kivien murenemista löylyä heitettäessä.
Kivien halkeaminen ei kuitenkaan ole iso ongelma, jos käyttää oikeanlaatuisia kiviä.
Luonnonkivistä parhainta ja tiiveintä on oliviinidiabaasi, jota myydään lohkottuna tai vesihiottuna yleisesti löylykiviksi. Keinotekoiset keraamiset kivet ovat ehkä jopa vielä parempia, koska niiden tekniset ominaisuudet on suunniteltu kosteutta ja lämpöä ajatellen. Ne ovat hiukan huokoisia, imevät vettä ja luovuttavat löylyä tasaisesti. Lisäksi ne kestävät lämpövaihteluita luonnonkiviä paremmin.
Löylykivinä ei kannata missään tapauksessa käyttää vuolukiveä, koska se särkee sähkövastukset sähkökiukaassa ja pölyää pahasti. Myös kiisuja ja sulfideja sisältävät kivet ovat erittäin huonoja, koska ne rapautuvat helposti ja haisevat. Esimerkiksi vanhoissa kaivoskivissä on kiisuja, samoin Kemin kromissa, enkä suosittelisi niitä. Muutenkin vanhat kaivoskivet saattavat sisältää terveydelle haitallisia ainesosia vaikkapa kuitumateriaaleja, joten ne on syytä jättää rauhaan.
Puronpohjista ja harjuilta kerättyjä kiviä luullaan usein myös hyviksi. Ajatellaan, että ”vesikivet” olisivat jotenkin kouliintuneet sietämään vettä. Niissä on kuitenkin usein kiillettä. Esimerkiksi happamissa graniiteissa on biotiitti- ja muskoviittikiillettä, joka tahtoo rapautua ja pölytä. Pöly ei ole vaarallista, mutta se on epämiellyttävää.
Jos kiuas muuttuu paikoitellen huonoksi teholtaan, kivet ovat rapautuneet tiensä loppuun ja puulämmitteisen kiukaan pohja on rapautumismurusten peitossa. Kiukaiden ja löylykivien käyttöohjeissa suositellaan yleensä, että kivet pitää vaihtaa vähintään parin vuoden välein ja samalla pestä ja imuroida kiuas tai puhdistaa sähkövastukset. Näitä ohjeita kannattaa noudattaa hyvien ja raikkaiden löylyjen varmistamiseksi.